Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Se kun, näette, oli niin peräti siihen tyttöönsä mieltynyt... Anni, Anni, se oli kaikki... Annia vailla se aina oli ... ja kussa oven aukasi, niin jo huusi, että 'missä Anni, tuleppas minun luokseni, tule isän luokse, lapsi!... Ja sitä se päiväkaudet hypitteli ja sen kanssa rupemata leikki ... se sai tukasta repiä ja tehdä, mitä lie osannut ja tahtonut... "No, mikäs Annille nyt on tullut sitten?
Murtakaamme hänen ovensa auki väkisin, ja laahatkaamme hänet ulos tukasta sekä kauluksesta!" "Varo itseäs mitä teet", virkkoi toinen varovampi. "Se mies, joka väkisin pyrkii Heikki Sepän linnaan, menee kyllä sisään ehein raajoin, mutta hänen ulostullessaan on työtä haavalääkärille valmiina.
Paltamolainen ei hellittänyt häntä, vaan veti Ollin kerrallaan kumoon lattiaan. Ja siinä he nyt kierivät päällekkäin, jauhaen toinen toistaan tukasta. Ja mitä enemmin leikkiä kesti, niin sitä enemmin kasvoi Oliinkin rohkeus. Hänestä tuntui hauskalta, saada kerrankin vetää toista tukasta. Ja "hei heikkarissa, sinä perhanan paltamolainen!" kiljasi hän ja vänttäsi vastustajansa allensa.
Antti juoksi pihalle, veti Tahvon tukasta pirttiin, antoi hänelle tiellä muutamia tenhollisia selän pehmittäjiä, vei hänet kamariin ja sanoi: "Onko tosi, että valalla olet luvannut ottaa tämän neidon vaimoksesi?" "On se tosi," änkytti Tahvo. "Ja sinä olet hänen kunniatansa häväissyt?" kiljui Antti. "Kyllä kai," vastasi Tahvo.
Tukasta vuan sai isä, mutta mie juoksin pakoon!» Ne asiathan ne olivatkin heillä yhteisiä elämän vastuksia. Manasse murisi nyt synkkänä: »Mutta vaikka miten löisivät, niin en vuan mää kouluun enkä sano iitä!» Sehän nyt oli Hikustakin aivan luonnollista. Hän vahvisti: »Ennen mäntäsj vaikka minne, mutta ei vuan kouluun... Eihän männä Manasse!» »Eikä männä!» tuli myrtynyt murahdus vastaukseksi.
Sitä teidän armonne kysyköön hänen serkultaan, Tuomas Larssonilta, joka haudassaan makaa. Hupelo oli ukko vanhoillaan, vaellettuaan Venäjällä hakemassa poikaansa, jonka kasakat ottivat tukasta kiinni eräänä kauniina päivänä ja jota sitten ei ole sen koommin kuulunut.
"Niin kyllä, mutta vasta sitten kun sai kuulla, miten sivistynyt minä olen! Ensin hän ei ollut kovinkaan kiltti, mokomakin ylpeä otus ... ai ... ai!" Ja Lisbet huusi surkeasti, sillä Dora, joka samassa tuli sisään, veti häntä tukasta niin että hän oli vähällä mennä selälleen.
Vihdoin hän tulikin ja Issu alkoi pärehalollaan häntä huimia niin paljon kun vaan ennätti. Se oli kostoa tukasta puistamisesta. Se temppu ei kuitenkaan pitkälle onnistunut, sillä tytön äiti väänsi pärehalon pois pojan kädestä ja pölyytti häntä toisen kerran tukasta paljoa kovemmasti.
Kipeästi vihlasi hänen sydäntään, kun Aili verannan portaita laskeutuessaan nojautui sulhastaan kohti ja katsoi häntä suloisesti ylös silmiin. Mitä lienee silloin hänelle sanonut, Martha ei voinut sitä kuulla, mutta jotain hellän hellää se mahtoi olla. Martha puri hammasta; hänelle tuli yhtäkkiä halu repiä tukasta tuota hinteloa olentoa, joka ryösti häneltä rakastajan.
Se karusteli vastaan, mutta pian veti välskäri sieltä tukasta esiin pienen Jonathanin, joka huusi ja potki hänen käsissään. Mitä? sanoi isoäiti. Etkö sinä mennytkään tiehesi silloin kuin Antti ja ne muut menivät?
Päivän Sana
Muut Etsivät