Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Kaksi korttelia kasvoistani virnisteli minua vastaan Kyttyräisen ilkeä naama. Jos Jaska olisi tässä tilaisuudessa ollut lakittomin päin, olisin vetänyt miehen tukasta esille kuin ketun pesästään, mutta nyt jäi lakki vain käteeni, ja ilkiö pelasti kallonahkansa. Samassa paukahti myös tuo kuuluisa peukalolla laukaistava pistooli ihan kasvojeni edessä.
Ensi siitä kiertäessään huhu tiesi kertoa ankarasta torasta, joka oli ollut suusanallinen vaan; mutta koska tämä viesti tuntui liian miedolta, lisättiin että Esa oli vetänyt vaimoansa tukasta, joten tapaus saatiin kutakuinki draamaalliseksi. Tehdäkseen kuvauksen tasaisemmaksi, pani joku lisäksi, että Helena oli kynsinyt miehensä posket verisiksi.
Nyt seurasi pitkällinen hiljaisuus koko kohtaus tuolla kirkossa kuvastui mieleeni: alokas-raukka katoovaisen pukunsa menettäneenä, luostaripukuun puettuna, morsius-seppele tukasta otettuna, pitkät silkkikiharat hänen kauniista päästään leikattuina minä kuulin hänen kuiskivan tuon peruuttamattoman lupauksen.
Kaikki koulumestarin risaset lapset, kaksitoista luvultansa, olivat pihalla. Ne ilkuvat kun häntä väkisin tuodaan. Isä vetää häntä tukasta ja kun saa kartanolle, niin siihen hylkää, itse menee koulumestarin puheelle ja kehottaa sen lapsia: »Siinä on nyt... Ja nyt suatte antoo sille niin jotta mänöö piähän sekä ii jotta aa.» Ja ne alkavat. Jokaisen kädessä on likaiset multapallot.
Isäni, joka souti ja siis istui selin pohjoisrantaan, käänsi veneen niin nopeasti, että minä, joka olin veneen perässä noussut seisomaan, keikahdin kumoon ja syöksyin suin päin järveen. Isäni sai minua tukasta kiinni, ja samassa, kun hän nosti minut veneen laidan yli, kuului niin hirvittävä jyske, ettei paljon puuttunut, ettei hän pudottanut minua toista kertaa järveen.
"Ai jai jai teidän armonne ... teidän ylhäisyytenne, teidän kuninkaallinen korkeutenne, päästäkää, päästäkää!" huusi Lisbet nauraen ja vaikeroiden. Dora kiskasi häntä varmuuden vuoksi vielä kerran tukasta. "Jos sinä sanot minun Eugeniani otukseksi ja amiraaliksi, niin kyllä minä..." uhkasi hän nauraen.
Minä pidän tummista kasvoista, äidillä on ruskeat silmät mutta armenialaiset ne ovat pitkätukkaisia aivan niinkuin mekin." "Vai niin, se riippuu siis tukasta," sanoi vieras lempeästi. "E ei," sanoi Peter, "eihän se nyt tietysti riipu aivan siitäkään.
Kumman kärsivällisesti hän antoikin Antin aina itseänsä tukasta nujuuttaa ja tuuppiloida, kun sairas poika ei olisi antanut puhdistaa enempi itseänsä kuin vuodettaankaan niistä lukuisista pikkuliikkujoista, joita viikkojen vieriessä oli sairaan sijaan siinnyt.
Kaikk' on sormet, kaikki lapset, Pellervon väkeä kaikki, Itse Väinön vaalimia. Ikämiestä harmajata Tytöt tuhmat kiertelevät, Kuin varikset syyskesällä Kuhilasta kaartelevat. IMMO. Ikä heinän heikontavi, Vuodet hongan vanhentavat, Miestä ei harmaus hävitä. Käki on harmas nuorenakin, Korppi musta vanhanakin. Ikä ei tukasta tunnu Eikä vuosien luvusta, Vaan sydämen sykkinästä; Veressä elämän virta.
Jos vain tietäisin, ett'ei niitä ole useampia kuin kaksi, menisin huoletta, sillä ne minä otan yhden kumpaiseenkin kouraan ja ravistan niitä kahta kauheammasti, kuin Susanna muori ennen minua tukasta." "Ei suinkaan niitä mahdakaan olla enempää kuin kaksi", sanoi Joonas. "Kaksi niitä tavallisesti vain on yhdessä joukossa, kuin repivät lapsia ja pässiä. Kyllä sinä niitä höyhentelet ilman minuakin."
Päivän Sana
Muut Etsivät