Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ajatellessaan tätä odottamattoman uutta virkaansa oli Rejer istunut ääneti jonkun aikaa ja tuijottanut hernevatiin. Hänen näkönsä muuttui enemmän ja enemmän Juhle-naamaksi, ankaraksi kuin etukeula. Hän katsahti äkkiä perämieheen: "Samantekevä, tapahtuuko piiskaaminen herneillä tai merellä merelle minun pitää!" Hän pesee ja pestään.
Me astuimme juuri kadun poikki edellisen paikan luo, kun huomasin, että tätini suuresti joudutti askeleitansa ja näytti pelästyneeltä. Minä näin samalla, että eräs kolkon-näköinen, huonosti puettu mies, joka vähäistä ennen oli seisahtunut ja tuijottanut meihin, kun menimme hänen ohitsensa, seurasi meitä niin likeltä, että hän melkein kosketti tätiäni. "Trot!
Sinä et ole vielä merellä ollutkaan, sanoi Johannes hiljaa, ja oli vähän aikaa vaiti, mutta sitten hän taas suuttuneesti sanoi: Sehän nyt on merkillistä, etten saa ymmärtämään! Sinäkin Henrik! Henrik, joka oli suu auki kuunnellut tätä keskustelua ja ihmeissään tuijottanut Johannekseen, ihan säpsähti, kun tämä kääntyi hänen puoleensa ja hänen piti jotain sanoa.
IMOGEN. Min' oisin tuijottanut silmät puhki Ja tähystellyt, kunnes etäisyydess' Ois pieneks pienennyt kuin neulankärki, Niin, seurannut siks, kunnes sääsken hahmost' Ois ilmaksi hän siintynyt, ja sitten Pois katseen kääntänyt ja kyynelöinyt. Mut sano, milloin hältä tiedon saamme? PISANIO. Ens tilaisuudessa, siit' olkaa varma.
Matti tosin usein loikui peräsängyssä seljällään, mutta nyt ei hän tavallisesti tuijottanut kattoon, vaan hänellä oli kädessään milloin "Maanopas", milloin "Suomen historia", milloin joku muu kirja. Esterikin oli toisen näköinen kuin ennen, hän oli puhdas, ja keltanen tukkansa oli somasti järjestetty.
Oi Valkeus, ymmärtäjä, ymmärretty kautt' itses vain, mi itsessäs vain elät ja itseäsi rakastat ja hymyyt! Se kaaristasi, joka näytti mulle valolta heijastunehelta, koska ma tuokion sit' olin tuijottanut, nyt näytti kantavan kuin ihmiskuvaa sisällään, mutta jumalaistunutta, siks häneen kääntyi koko katseheni.
Oi Valkeus, ymmärtäjä, ymmärretty kautt' itses vain, mi itsessäs vain elät ja itseäsi rakastat ja hymyyt! Se kaaristasi, joka näytti mulle valolta heijastunehelta, koska ma tuokion sit' olin tuijottanut, nyt näytti kantavan kuin ihmiskuvaa sisällään, mutta jumalaistunutta, siks häneen kääntyi koko katseheni.
Henrik olisi vieläkin suu auki tuijottanut Alinaan, mutta kun tämä kysyi: ymmärtääkö Henrik? täytyi hänen pian vastata: kyllä, kyllä, ja teeskennellä niinkuin hän olisi kuullut kaikki. Alina rupesi jatkamaan, mutta silloin Henrik vajosi taas omiinsa.
He olivat tulleet hotelliin, jossa he olivat tavanneet Liisan valvomasta Seidin vuoteen ääressä. Seidi ei ollut näyttänyt parantuneen, pikemmin huonontuneen. Eikä hän vieläkään ollut puhunut mitään, huohottanut vain ja tuijottanut suurin silmin ympärilleen. »Onko hän nukkunut?» oli Johannes Liisalta kysynyt. »Kyllä, koko illan», oli Liisa vastannut. »Nyt heräsi juuri.»
Kaikki ymmärrys-mahdollisuudet olivat heidän väliltään katkenneet. Joskus, siihen aikaan kuin Johannes vielä oli kirjoittanut heidän yhteisessä hotellihuoneessaan, oli Liisa osoittanut eräitä lähestymisen oireita. Ilmestynyt suurin, kyyneleisin silmin hänen kirjoituspöytänsä viereen ja tuijottanut häneen pitkiä tuokioita vaieten ja surumielisesti. Mutta sekin oli vain hermostuttanut Johannesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät