United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei ollut kuullut monimutkaista loppuosaa Alinan puheesta. Sen sijaan oli alkuosa, eli kertomus Alinan kodista, niin elävästi vaikuttanut häneen, että hän ikäänkuin nyt vasta tutustui Alinaan. Tähän asti hän oli Alinasta ajatellut vaan: Johanneksen vaimo, mutta nyt hän ensi kerran ajatteli: ihminen.
Se tapahtui niin odottamatta, ettei Henrik ehtinyt valmistua ja oli ensin hyvin hämillään, ei voinut sinnepäinkään nostaa silmiänsä Alinaan; hän näki ainoastaan mitä oli maassa, eikä olisi sentään sitäkään katsellut.
Kun minusta näytti, että Henrik voi ymmärtää mitä toinen, taikka, minä tarkoitan, kun Henrik kun minä näen että Henrik on huomannut kaikki, alotti Alina, mutta hylkäsi esipuheensa, ja sanoi suoraan: Eikö Henrikistäkin tämä elämä ole ihan kauhea! Mutta eikö sitä voisi parantaa, sanoi Henrik ja vilkasi Alinaan, jonka jälkeen hänen silmänsä pysyivät jo metrin verran ylempänä maanpintaa. Parantaa?
Muuten vaan, muuten vaan, sanoi mamma ja he erosivat molemmat vähän naurahtaen. Mitä Alinaan tulee, niin oli hän Henrikistä niin miellyttävä, ettei sitä voinut sanoin sanoa. Pienet hyväntahtoiset ikäviivat hänellä jo oli kummankin silmän pielessä, mutta saksalainen nenä ja teräväreunainen tummanpunanen ylähuuli yhä samalla tavalla kuuluivat yhteen.
Henrik olisi vieläkin suu auki tuijottanut Alinaan, mutta kun tämä kysyi: ymmärtääkö Henrik? täytyi hänen pian vastata: kyllä, kyllä, ja teeskennellä niinkuin hän olisi kuullut kaikki. Alina rupesi jatkamaan, mutta silloin Henrik vajosi taas omiinsa.