Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
"Ja jos nämä tomu- ja koipilvet olisivat lentäneet vasten vanhan rouva-vainajamme silmiä, olisi hän tuhat kertaa lausunut myöntymyksensä ja aamenen perinpohjaiseen siivoamiseen. Muuten tahtoisin kysyä miten olisi käynyt, jos kerran perheinenne olisitte tulleet viettämään kesää Hirschwinkelissä?
Kuinka sopusointuisa se on muodoiltaan, kuinka puhdas suhteiltaan, kuinka taiteellisesti kaareutuvat nuo pilariviivat keskustaansa, tuohon kirkon kupooliin, tuohon hautauskappeliin, missä vainajien tomu siunataan ja ruumissaarna luetaan! Kuinka viattomalta, kuinka puhtaan puhtaalta näyttää tuo marmorin valkoisuus vihreää vuorta vastaan!
Kun he eivät voineetkaan näyttää mitään kirjallista määräystä, josta olivat kerskuneet, hutkin minä heitä kutakin erikseen seipäälläni niin, että tomu pölisi. Heidän veneensä oli kiinni ranta-aitassa, joka oli rakennettu muutamien kivien varaan ja jonne kuljettiin kapeata siltaa myöten. Voidellessani heitä seipäälläni juoksi heistä kaksi siltaa pitkin aittaan. Minä perässä!
Mutta siellä ei hän poissa ollessansa ollut kertaakaan käynyt, jonka vuoksi paksu tomu oli laskeutunut hänen papereillensa ja kirjoillensa tuossa salaperäisessä syrjäosassa muuten verrattain meluavaa hotellia. Mutta eräänä päivänä ilmestyi hän tänne jälleen vanhentuneena ja harmaana, melkeinpä valkeatukkaisena.
ANTONIO. Vain vähän aikaa suo mun pyytää sulta, ja paluuta vain varro ruhtinaan! Mut tältä päivältä se jätä! TASSO. En, en tältä hetkeltä, jos mahdollista! Tää marmorinen permanto jo polttaa mun jalkapohjiani; mieleni ei ennen rauhaa saa kuin riennostani tien vapaan tomu ilmaan kohoaa. Sua pyydän!
Yhtä hartaasti kuin ennenkin veti Pekka ja yhtä hartaasti tanssivat nuoretkin, jotta tomu kentällä pölisi. Ennen kuitenkin väsyivät tanssimiehet kuin Pekka, ja tovin aikaa jälkeenkin päin veteli hän suloista sotiisiansa, tietämättä mitään siitä, että kukaan ei tanssinut. Viimein hän kumminkin lopetti soittonsa ja pani tupakan.
ANTONIUS. Verinen tomu, anteeks suo, ett' olen Leppyisä, nöyrä noille pyöveleillesi Jaloimman miehen raunio sa olet, Mik' aikakausiss' elänyt on koskaan. Voi kättä, joka kalliin veres kaasi!
»Eipä saakkaan olla monta yhtä aikaa», vakuutti Sanna, »mutta Lyyli pelkää, hän ei uskalla olla yksin tienhaaralla juhannusaattona, se on koko asia se.» »Minäkö pelkäisin?» lausui Lyyli. »En pelkääkkään, mutta tuo on taikauskoisuutta. Vaan jos pelkäämisestä puhutte, niin kylläpä minäkin leikin vuoksi tuonne saatan mennä lakaisemaan, jotta tomu tuoksuu, niin näette etten pelkää.»
Torille sitten, ruskeit' aseitamme Pään yli heilutellen, kaikki huutain: "Pelastus, vapaus, rauha!" CASSIUS. Maahan! Kylpyyn! Viel' aikain pitkäin päästä näytellähän Uusissa kansoissa ja uusin kielin Tää jalo näytelmä! BRUTUS. Viel' usein huviks Saa vertaan vuotaa Caesar, joka tuossa Pompejon patsaan juuressa nyt makaa Kuin tomu halpana!
TOMMI. Tomu suutelee tomua, mutta henki pyöriskelee rinkitanssissa sineydessä tuolla. Oi herraus! Nytpä näen miksi filosoofit ovat niin taipuvat köyhyyteen ja puutokseen, ryysyin ja räpäleisiin, likaan ja syöpäläisiin, miksi he suovat miekan alati käyskelevän läpi heidän sydämmensä, jaa, että revittäis tuhanneksi kappaleeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät