Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Anna ja Aina ja Elvira ja Betty ja Emma ja Hilma ja tokkopa muistankaan kaikkia. Hilma tuo nuottia mukanaan. Pianoa aijotaan, tiedämmä, klinkuttaa koko ilta. Klinkuttaa! Hyi, kuinka sinä sanot. Hilma, joka soittaa niin hyvin. Niin erinomaisen hyvin. Paremmin kuin kukaan tässä kaupungissa. Soittakoon hyvin tai huonoin, minä en aijo jäädä häntä kuuntelemaan.
Kohtapa kyll' olen hälle ma taas: 'helosilmäni armas'! Vaan sinä valjastuttamahan hevot käy kaviokkaat, taas minä aigiinkantaja-Zeun menen kammiosuojiin, ylleni suorimahan sovat taiston, jotta jo näänkin, tokkopa meit' ilomielin vain sotatanterehella kohdannee Priamon vesa, Hektor heiluvaharja, vai monen iliolaisenkin, liki laivoja kaatun, lie lihat, rasvat kohta jo ruokana lintujen, koirain."
Vähänkö sinä luulet ruoan ja yösijan täällä kaupungissa maksavan? Taikka jos et ole tyytyväinen meillä olemaan, niin kursi keinoihisi! Jaana uhkasi ilmoittaa asian poliisille. Ilmoitapahan jos tahansa. Kyllä poliisi aina tuollaisen kutjun korjaa. Tokkopa sinulla on kirjojakaan? Jaana käveli taas päiväkauden. Mutta maailma alkoi näyttää jo hyvin mustalta hänen mielestään.
Vasta kun hän iltapäivällä oli yksin huoneessaan ja seisoi kuvastimen edessä järjestäen hiuksiaan, jäähtyi hänen innostuksensa hieman, ja hän ajatteli, ivallisesti hymyillen tarkastaessaan kaunista kuvaansa: "Tokkopa hän olisi niin huvitettu kasvatusopista, jos ulkomuotoni olisi toisenlainen ..."
Vaimo katsoi epäilevästi Jaanaan, mutta teki hänelle kuitenkin tilan lattialle. Aamulla, kun he heräsivät, otti Jaana rahakukkaron taskustaan ja kysyi, mitä yösija maksoi. Vaimo viivytteli vastaustaan. Anna, minkä annat. Tokkopa sinulla lie liikoja rahoja, tyttö rukka.
Onhan tämä niin yksinkertaista ja niin selvää: sinä elät, s.o. olet syntynyt, kasvat, miehistyt, vanhenet ja tuossa tuokiossa kuolet Tokkopa elämäsi päämäärä voi olla sinussa? Varmaankaan el. Mitä tämä tämmöinen on kysyy silloin ihminen itseltään, mikä minä olen?
Tokkopa lie tiheän päähän kuultu, että toista vuosikymmentä alotteleva pojanviksari, ihan lapsi, itse semmosen runon tekasee ja päällepäätteeksi sen sillä keinoin lausuu? Tokkopa lie kuultu, kysäsi Alasen rouvavainaja pappilan pruustinnalta ja vallesmannin rouvalta.
Tyttö on teihin mieltynyt sen minä selvään näen; tokkopa hän olisi tuosta ilvehtijästä niin helposti luopunut, jos te ette olisi hänen sydäntänsä voittaneet? Tahtoisitteko hänen sydäntänsä särkeä? Ei, nuori mies te ette ole mikään hylkiö. Ojentakaa kätenne minulle!"
Teidän ensimmäistä kehoitustanne kohtaa kaksikin estettä, sanoi viuluniekka: minulla ei ole piippua eikä tupakkaa. Täss' on kumpiakin, vastasi vanha rouva. Mitä kolmanteen kehoitukseenne tulee, jatkoi muukalainen, myhähdyksellä kiittäen emäntää, tokkopa minun historiani teitä kovinkaan huvittaisi? Sankarin historiaa se ei ole. Minä olen nähkääs kaikkea muuta kuin sankarimainen.
Olihan hän mies, eikä mies noin vain saanut antautua virran vietäväksi. Oli tehtävä jotain. Mutta mitä? Entä jos menisi kirkkoon? Sinne kai se valkea käsi kutsuikin. Jos löytyisi sieltä se kaivattu, ja apu samassa. Eero mietti hetken. Mutta eihän nyt jumalan palvelusta ollut, arki-iltana, kellon käydessä kahdeksatta. Ja vaikka olisi ollutkin, tokkopa sittekään olisi tullut mitään menosta?
Päivän Sana
Muut Etsivät