Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
JUHANI. »Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!» TIMO. Vie sinun seitsemän seppää! JUHANI. Sukkelin tempaus maan piirin päällä! TUOMAS. Urhea tempaus, miehukas tempaus sekä kontion että teidän! JUHANI. Oi sinä musta sonni! TIMO. Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten?
"Semmoinen solvaus on suuri rikos sekin ja siitä on suuri edesvastaus. Mutta minä en ole noita pitkävihasia, leppymättömiä ihmisiä, jotka katkeruuttavat omansa ja toisten elämän minä tahdon sopia ja ottaa kanteeni takasin kuulkaas, älkäähän vielä menkö vieläpä sangen kohtuullisilla ehdoilla " Mutta Timo jätti kuin jättikin vieraansa yksin tuumailemaan sovinto-summan määrää.
JUHANI. Onhan tässä, Herran nimessä, tervaskantoja kuin mustia tonttuja tuhansittain ympärillämme. TIMO. On kyllä. Mutta mitä autuutta antaa meille tervaskanto? JUHANI. Sinä heikko-uskoinen sielu-parka. Kannoista keitämme kihisevää tervaa, tervasta pikiä, kiiltävänmustia lohkareita, joista saamme rahaa. Sen konstin tunnen yhtä hyvin kuin Rajamäen Mikkokin.
Minä nousin taas kalliolle ja kiirehdin kotiin ilmoittamaan mitä oli tapahtunut, ja sitten ha'imme veneellä ruumiin tänne. Sen verran tässä asiassa tiedän, ja Jumal'auta! totta on joka sana, minkä nyt olen puhunut". Hiljaisuus vallitsi kotvasen. Nimismiestä ja lautamiehiä näkyi ilahuttavan Taavin lujempi käytös. Timo ja Lotta vetivät keventävän huokauksen.
Kuitenkin viipyi tanterella heistä yksi, pyrkien kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiensä. Eteenpäin taas kaikin voimin riensivät miehet: juoksi jalkasin kuusi veljestä, Timo vaan yksin ratsastaen edellä. Ja menipä niin hetki aikaa. Pianpa seisahtui susien pako, he palasivat takaisin, vilkaisten kiivaasti kohden öistä matkuetta jälleen.
Mutta voisi myös olla mahdollista että Kokka on saanut käsiinsä jonkun paperin, mihin Timo joskus ilman aikojaan on nimensä kirjoittanut, ja sitten hän on tehnyt siitä tuon Makkosen velkakirjan. Paperi on, näen mä, vanhaa ja paksua, mitä pakettipaperia lieneekään mihin Timo suotta on töhertänyt.
Laula, sinä mulli-saukon poika, laula koska minä tanssin, loiskin niinkuin pässi, loiskin aina kattoon asti. Laula! JUHANI. Laula päälle vaan; en minä suutu; laula päälle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! »Jussi, Jassi, jauhokuono, Porsaan pahnan pöllyttäjä...» TIMO. Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin. JUHANI. Laula päälle vaan, laula päälle.
SIMEONI. Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun lähestyy päivä, jota pilkkaat nyt. TIMO. Sitä ei hän tee, sen takaan minä. Ohhoo! silloinpa on meteliä ja mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta; ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menevä tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu.
Mutta pakolaisena käyskeli metsässä Timo, ja pian rupesivat veljekset katumaan käytöstänsä häntä kohtaan, huomaten vahingon tapahtuneen hänen ymmärtämättömyytensä kautta, vaan ei häijystä koiranjuonesta.
JUHANI. Sinä sokko, etkö näe sitä nurkassa tuolla? TIMO. Ja tämäkö? koivuinen? JUHANI. Sama juuri; saatappas se tänne. SIMEONI. Lyö, mutta järkevästi eikä vallan voimia mukaan. JUHANI. Kyllä minä tiedän. LAURI. Ei yhtään iskua, sanon minä! TUOMAS. Antakaa pojan olla! JUHANI. Hän tarvitsee vähän saparollensa. LAURI. Et nyt koske häneen sormellaskaan. TUOMAS. Laske poika irti! Paikalla!
Päivän Sana
Muut Etsivät