Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Toisilla kannaksilla pidin jo'en sivua. Yhdellä kannaksella näin ukkoselta säretyn suuren hongan. Latva oli sylen kolmen päästä murtunut poikki, ja pudonnut pystyyn hongan tyvelle. Muu osa hongasta oli revennyt kolmeen osaan juurihin asti ja lohkareita oli sinkunut laajalta ympärille; loitimmaisia oli 45 askeleen päässä hongasta. Palanutta paikkaa ei näkynyt yhtään.
Sentähden he aina eroitessansa veneessä tiedustelevat onko vaara läsnä; he päästävät jotakin, esim. leivän muruja, veteen, ja jos niillä on halu kulkea ulospäin, arvaavat siitä että vesi juoksee ulospäin mereen ja vie seurassansa jään lohkareita. Silloin ei ole erkaneminen kauvas veneestä.
Salaisuutensa he pitivät arvatenkin erinomaisen tarkasti kätkettynä, ja perheen ehkä sukupuuttoon kuoltua oli salaisuus unohtunut ja nuo suurenmoiset kivityöt pakostakin lakanneet, kun näitä suunnattomia lohkareita ei enää voitu käsitellä ja kuljettaa. Tämä oli teoriani.
Mutta joka silmänräpäys oli kallis, sillä wesi ulettui jo hirsiportaisiin asti, waikka ne oliwat kyllä korkealla, ja hirmuisia jää=lohkareita alkoi kirpoilla ylempänä olewasta suwanteesta irti, jotka sitten hirmuista wauhtia kiitiwät koskea alas. Koskista oli jo ennen jäät menneet kosken alla olewan suwanteen niskaan, jossa ne kokoutuiwat kauheiksi jää=padoiksi.
Selkiävät sitten, kun emäkalliosta repeilee lohkareita, joita luonto ja ajan tarve selväsärmäisiksi särkee, niinkuin Ibsenkin kehittää vuorelais-yksilöitään sanotaan hänen kehittävän yksilöisyyttä jyrkimmilleen. Mutta hän lohkoo ja veistelee uudemmalle yhteiskunnalle rakennus-aineita. Hän ne itsenäistyttää auktoriteetin emäkalliosta omalle pohjalleen.
"Tuolla ylhäällä, autiolla lakeudella, missä on lumiaukioita leveine valkoisine harjanteineen ja missä mustat huiput pistäytyvät esiin lumimeressä, missä harvoin käy ihmisiä, paitse noitia, jotka siellä liikkuvat ja heittelevät lohkareita alas laaksoon niinkuin lumipalloja, tuolla ylhäällä, missä ihminen tuntee itsensä niin pieneksi ja vähäpätöiseksi, että hän surullisena luikertelee esiin niinkuin pieni mato, toivoen olevansa taas alhaalla laaksossa siellä on virta syntynyt.
Ja kun loppui jää, oli vielä matkaa rantaan joku 15 syltä, joka oli melkein kantenaan sulavia jään laidasta murtuneita lohkareita. Pohjoisrannalla näet aukean maan kohdassa päivärinnassa oli rantaporetta kerinnyt tulla enempi kuin siellä päivän suojassa korkean metsän alla, josta läksin jäälle. Siinä jään laidalla rupesin mahalleni, koettelin kepilläni, eikö jalka ottaisi pohjaa, vaan ei kuulunut.
JUHANI. Onhan tässä, Herran nimessä, tervaskantoja kuin mustia tonttuja tuhansittain ympärillämme. TIMO. On kyllä. Mutta mitä autuutta antaa meille tervaskanto? JUHANI. Sinä heikko-uskoinen sielu-parka. Kannoista keitämme kihisevää tervaa, tervasta pikiä, kiiltävänmustia lohkareita, joista saamme rahaa. Sen konstin tunnen yhtä hyvin kuin Rajamäen Mikkokin.
Nadler jäi kuitenkin ikäänkuin kiinnisidottuna seisomaan, lakkaamatta tuijottaen tulipatsaasen, joka nyt heitti palavia lautoja ikäänkuin korsia ilmaan. Kaivos näytti todellakin muuttuneen tulta-suitsuttavaksi vuoreksi ylt'ympäri satoi kallion lohkareita ja leimuavia hirsiä. Ja tämän jättiläisliekin yli nousi ja vyöri suunnaton savupatsas taivasta kohden, joka näkyi peninkulmien laajuudelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät