Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kekkurin torppaa hallitsi Timo, ja aviona oli hänellä Kuokkalan kaksoissisaruksista toinen. Sekä mielenlaadultansa, että ulkomuodon puolesta oli hän sisarensa vertainen: tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkainen töpsä. Sanottiinpa kuitenkin, että oli hänellä hieman hellempi sydän kuin sisarella, veli Laurin vaimolla.
TIMO.
Se on niin kauheata sanoa. Hän sanoo: "Se mies ei pääse hautaan ilman väkivaltaista kuolemaa." Sepä vasta aika poikaa on, vastasi vouti. Miksi hän siis ei ota minua hengiltä? Ei taida kädet ulottua? Hyvä vaan, Vasili, kyllä minä vielä sinun tilille vaadin. Mitäs se Timo koira sitten sanoo? Kaikki ne vaan pahaa puhuvat. No, mitä ne sitten sanovat? Ikävähän tuota on ruveta kertomaan.
TIMO. Katsokaas minunkin sääriäni. JUHANI. Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. TIMO. Entä tuossa! JUHANI. Mitä sinun koipes tässä ovat? TIMO. Ja minunko?
Ystäviä ja tuttavia olen jo liiaksi kiusannut, pastorinkin on täytynyt avata kukkaronsa. Hannulan Timo on ainoa " "Ja häneltä luulet mitä saavasi," virkahti vaimo lyhyellä pilkka-naurulla, "tuolta ahneelta; ja unhotatko teidän käräjöimisiänne?"
Ja siitä saattoi taasen saaliin nylkeminen veljeksille työtä ja tointa, mutta olipa heille kuitenkin tämä toimi vallan hauskaa. Myös kuoppaan, ahon läntisellä partaalla, kiiruhti yksi ja toinen metsän viistosilmä. Tapahtui kerran, että varhain eräänä aamuna, muiden vielä maatessa, Timo läksi katsomaan viritettyä kuoppaa, jonka puoleksi vajonnut peite jo matkan päästä antoi miehelle hyvän toivon.
Kaksi heistä kannettiin pyörtyneinä kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli. Ja paistoi silloin Aapelin pääkallo niskasta aina otsaan asti, paistoi kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt tämän töykeän raivaustyön. Mutta viimeinpä toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa, väsyneinä kovin. JUHANI. Kenen vuoro on lämmittää sauna? TIMO. Onhan se minun.
Kas kuinka lempeästi tuo musta ometan akkunaläpikin myhäilee minua vastaan. Terve, sinä toivon tähti, terve! EERO. Terve, terve, sinä toivon musta tähti! JUHANI. Terve, armahin lantakasa siinä alla, ihanampi onnen kukkulaa! Ah! TIMO. Kyllä se on kaunista, mutta miksi ei tuota lantakasaa ole jo aikapäiviä kiskottu pellolle?
Niin, kieli lukkoon tytöt! Kuka sitä ennen sen asian virkkaa, sille piukkua paukkua niskaan, lisäsi Timo Terhakka. Otettiin sitten takit käsivarrelle ja työaseet olalle ja lähdettiin kotiin. Ruokaeväitä oli jäänyt enemmän kuin puolet tähteeksi, mutta kaljatynnyrit ja maitoleilit oli janoinen väki helteisenä päivänä tarkoin tyhjentänyt.
Minä en Jumalan kiitos ole ollut milloinkaan kunnianhimoinen, vaikka kyllä semmoisen toimen voisin täyttää yhtä hyvin kuin moni toinenkin." "Paljoa paremmin," väitti Pekka Kettunen. "Eihän täällä saakeli soi ole ainoatakaan talonpoikaa niin lainoppinutta kuin sinä; sen kyllä olen kuullut pitäjän kokouksissa joissa itse rovastiakin olet pölyyttänyt." "Pekka haastaa ihan totta," sanoi Timo Kakkuri.
Päivän Sana
Muut Etsivät