Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
AAPO. Viehän sinusta hengen tuo turkkilaistanssi. JUHANI. Tämä on ryssää. Eikös niin, Eero? EERO. Tämä on jussia. JUHANI. Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymmentä loiskausta kerran vielä. SIMEONI. Sinä hurja mies! TIMO. Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! JUHANI. Pois tieltä! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon.
Piekse meitä, hutki meitä! JUHANI. Ole huutamatta päällemme enään suurempata surmaa. Tässä on jo vitsausta kylliksi. TUOMAS. Tuossa hän saarnaa niinkuin hullu, kädet ristissä ja silmät päässä kuin kuoleman-hyypiön silmät. Suus kiinni kohta! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, minä rukoilen; ja eläkäämme rauhassa kaikki. Kas Lauri-poikaa: hän jo raukenee ja nukkuu, nukkuuhan poika-parka.
"No mutta mistä te tulette ja mitenkä te olette yhtyneet, kertokaa!" sanoi Timo. "Minäkin menehdyn uteliaisuudesta saada selityksiä tähän", lisäsi Taavi. "En minä pitkiin kertomuksiin puutu, hm!" alkoi nyt Risto; "ei Ameriikassa niihin totu. Valtavan hyvä maa, tuo Ameriikka! Ameriikasta, vaikka hyvä olikin siellä, tulin kotimaahan taas oma maa mansikka, näette, ja muu maa mustikka, kuten sanotaan.
Pihlajamäen Timo oli pirtissä uunin vieressä nukkumassa, päänpohjissa kahden litran vetoinen neliskulmainen kirkas pullo, jossa oli vielä vähän viinaa. Timo nousi siitä ensin istualleen, pudisteli päätään tuntuisiko pitävän pystyssä.
Oleksi uhkasi täyttää saapasvartensakin Tuulivaaran hopeilla; muudan mies uhkasi ottaa ruutia kymmeneksi vuodeksi tornikuopasta, ja Timo lupasi viedä Katrin kotiinsa emännöimään, eikä kuolemassakaan sanonut hänestä eroavansa." "Sepähän nähdään", lausui Katri kalveten, vaan tyynesti. "Hyvä isä! mitä nyt tehdään", valitti naisväki.
TIMO. Sen tytön, joka on tehty minun kylkiluustani, saan minä viimein, vaikka peijakas kiljuisi. Tiedänpä vielä yhden asian: miehen sydän istuu vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa. JUHANI. Mutta minun sydämeni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana. Oi sinä hälläkkä, sinä mustalaislunttu! miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan?
Kuullessaan, että herra lähtee takaisin ihmisten ilmoihin ja lupaa viedä kirjeen postiin, Mikko kaivoi laukustaan kirjoitusneuvot ja taskukirjansa kannella kirjoitti kirjeen kotiin sillaikaa kun Timo toimitti kahvia juotavaksi ja venhemiehet kalakeittojaan syötäväksi. Suomen herra oli tuliaiskekkeriksi varustanut matkaansa monenlaisia sokeri- ja vehnäleivoksia.
AAPO. Sen teemme. TUOMAS. Olkoon sanottu. TIMO. Kaikkihan käskemme, aina kruununvoudista Ruokko-Massaan asti, jos heidät kohtaamme vaan. JUHANI. Aina maaherrasta Toukolan tallukkaan asti; ja nouseepa tästä iloinen kesti, nousee totisesti. Ja kas kun oikein tanssia leivoitamme Toukolan tyttöjen kanssa, leivoitamme, että jyskyää Jukolan permanto ja katosta karisee kaarna!
SIMEONI. Mikä synnillinen toivotus! JUHANI. Sen minä tekisin, ruuhen minä kumoisin että kiehuisi vellinä järven vesi. TIMO. Suden paistiksi koko mies. JUHANI. Suden-kuoppaan hänen syöksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. AAPO. Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan.
Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä. Mutta kirveleepä silmä kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sitä tuimemmin annan sinulle kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo? AAPO. Sulaapa tuo vähitellen. JUHANI. Hutkiele ja nuiji sitä kuin Ryssä koniansa, niin kyllähän pehmiää. Mutta uutta löylyä, Timo, koska on virkas tänä iltana meitä palvella. Kas niin, poikaseni!
Päivän Sana
Muut Etsivät