Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
AAPO. Jyrkkä rangaistus, mutta senhän tilamme vaatii. Minä suostun määräykseen. SIMEONI. »Härkien eteen», niinkuin marttyyria ennen, mutta tässä ei auta hempeys. TIMO. Hän viskattakoon härkien eteen, se olkoon laki ja asetus. JUHANI. Se olkoon laki ja asetus. Painakaat sydämeenne tämä hirmuinen parakraaffi ja eläkäät sen mukaan.
Olisi toki luullut Taavi Hannulan, joka on olevinaan niin viisas, voivan paremmin sommitella puolustusta itselleen". "Teeskentelemätön totuus kuuluu usein vähemmän uskottavalta kuin taiten tehty valhe", sanoi Hannulan Timo tyynesti. "Vastaksia taitoitte; oliko teillä mitään asetta mukananne?" jatkoi nimismies, luoden silmäyksensä kuolleen vammoihin. "Ei muuta kuin puukko".
Hän kuuluu siihen, mutta säädyn viimeisenä häntänä, samana häntänä, joka kerran oli leikissä ukko Viksarin kanssa. TIMO. Se olikin suntio eli torkka, joka tarinassa kutsui itsensä pappissäädyn hännäksi ja löylytti vähän Viksaria. EERO. Lukkarihan se oli.
Jos kuulen sieltä pienenkin pihauksen, niin onneton hän, joka saattoi sen matkaan. AAPO. Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa. TIMO. Eihän ole meillä varoja olutlöylyssä elää, ei suinkaan, ei suinkaan. JUHANI. Lystipä olis tuota maistaa. TUOMAS. Minä kiellän sen lujasti. JUHANI. Lystipä olis tuota maistaa.
TIMO. Saakoon hän anteeksi, se Eero-poika, tämän kerran kumminkin vielä. SIMEONI. Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun. LAURI.
Mutta nyt olen saanut tarpeikseni, ja suljettu on elämäni tie, koska ei enää liha maista. Ja lihan, lihan nojallahan on meidän täällä elettävä. Mutta nyt on mielestäni tuo pata kuin mustia sammakoita täynnä. Ah! ei paljon puutu etten itke. TIMO. Mitä auttaa itku?
Niinpä, kiukkuisen nälän likistämänä, seisoi Juhani loukossansa, ravistellen pyöreätä päätänsä, syljeskellen ja heitellen opettajansa puoleen mulkoilevia häränsilmiä. Mutta torkkuen seisoi hänen rinnallansa Timo, huolimatta maailman menosta. Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari lukemisen ja lausui: »Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset, möykyttäkää kuin märehtivät pukit tarhassa.
Niin, jos kerran käymme juoneen, ikenet irvissähän siinä pinnistelemme. Mutta asiaa käskee tuumiskella, visusti ja juuresta jaksain. AAPO. Koettaa tahdomme, sillä tämä pykälä on mahtava. Katsokaat: ellemme osaa lukea, niin laillinen vaimokin on meiltä kielletty hedelmä. TIMO. Jassoo! Onkos se niinkin? No vie sinun!
Timo tuli minua vastaan ja aikoi palata kanssani, mutta päätinpä tehdä lopun tuosta seuraamisesta ja sanoin: Timo, minä olen Mikon kihlattu morsian, älä minua seuraa, samana hetkenä tulit sinä. Nyt tiedät, kuinka syytön olen ollut, ja niin totta kuin minulla on luoja, ovat nämät sanani todet'. "'Minä olen jo aikaa sen tuntenut, että olit syytön.
Mutta kiukkuisena kiljahteli vaimo: »hellitä, sinä kirottu mies, hellitä paikalla!» Timo hämmästyi kovin häiriölle, arveli hetken: hellittäisikö hän, vai hillitsiskö eukkoansa kauemmin. Eukko kirkaisi kerran vielä ja aina tuikeammin; Timo hellitti kouransa, mutta kohta oli miehen tukka jauhatuksessa taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät