United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä iltana kesäkuussa istui tietäjän tyttären-tytär vuoren läntisellä äyräällä katselemassa sitä vilkasta liikettä, joka hyöri jokea pitkin. Se oli kristillisyyden perustusjuhlan aatto ja väkeä oli joukottaisin kokoontunut osaksi juhlan tähden, osaksi niitä markkinoita varten, jotka jo aikaisin olivat liittyneet isompiin kirkollisiin kokouksiin.
Ja taas hän kysyi itseltään, kuinka tämä kaikki oli mahdollista, kuinka tyttö jo syntymästään saattoi omata tietäjän sielun. Eihän ihmiset vielä olleet muuttuneet. Eihän uutta rotua vielä ollut maailmassa. Sen kyllä tuleman piti, mutta vasta aikojen perästä... Silloin hänen silmänsä aukenivat ja hän näki elämän ja kuoleman esiripun taa. Hän näki tyttölapsen, joka kävi koulua tietäjän luona.
Hän se on, joka väittää noitakonstinsa vuosien kuluessa Paavon vatsasta viisautta päähän nostattaneen. Mutta Paavo ei usko tietäjän puheita eikä rupea maksamaan lisäpalkkiota, sillä Pirttilän emäntä, Paavon äiti, on kuollut ja Paavo isänsä kanssa ovat toista mieltä eivätkä usko velhon puheita.
Vähän taitaisi rautasi tehota, jos ei muu tehoisi. Mikä muu se sitten paremmin tehoisi? Luetathan itsekin nuolesi Panulla. Osaisin ne minäkin lukea, mutta kun minulla ei ole niitä mujuja ... sillä on lemmolla niin mainiot mujut, joihin kastelee ... sanoisit, Panu, kerran, miten mujusi laitat. Liian olet vanha tietäjän oppiin, vastasi Panu.
Vannokaa siis minulle, että te ette vahingoita häntä hengen eikä ruumiin puolesta, tai niin totta kuin tuolla kirkas Aldeboran-tähti pilkoittaa! asiasta ei tule mitään. Vannokaa, vannokaa Köln'in Kolmen Tietäjän kautta siksihän te niitä nimitätte minä tiedän, ettei teitä mikään muu vala sido.»
Huomaitse, mies: hänen silmänsä taitavat vielä loistaa, iloa ja valkeutta täynnä, koska haparoitset ijankaikkisessa pimeydessä sinä, kirottu mies! MANNILA. On rutto ennenkin tappanut sellaisen tietäjän. ANNA. Mitäpä tiedän minä ja voin? Mutta eihän ole mitään mahdotonta häneltä, jonka silmä katsoo läpitse kallion.
Kannusten pärinä ja miesten joikuminen säesteli tietäjän liikkeitä. Panu ja Ilpo, jotka henkeään pidätellen seurasivat toimitusta, kuulivat miehen, joka oli heidän taakseen asettunut, kuiskaavan: »Nyt se lähti haltijan luo ... nyt se hankia paarustaa ... nyt se sai sukset haltijalta ... nyt lähetti haltija poronsa vastaan ... nyt tuli joki eteen ... yli pääsee, yli pääsee...»
Sai sotka sukeltamahan Alle aaltojen syvien, Nosti helmet herke'immät. Toi ne tietäjän kätehen; Joutsen johteli urohon Aamun kultakunnahille, Jossa viljalti viruivat Laulun kullat kuun ikuiset. Kun viimein koossa kaikki on laulun kullat Ja helmet, itkemät ikilaulikon, Taas virtaa myöten tietäjä-seppo kulkee Ja saapuu suojahan kotikuusiston.
Hän päätti siis niin paljon kuin mahdollista estää, etteivät hänen kreivittärensä tulisi sellaiseen tilaan, jossa pelastus ihmeen kautta olisi tarpeen. Hän puolestaan, uskonsa yksinkertaisuudessa, lupasi myöhemmin itse tehdä toivioretken Köln'iin Kolmen Tietäjän haudalle, kunhan vain nämät yhtä järkevät ja kuningasmieliset kuin pyhät miehet soisivat toivottua menestystä heidän aikeillensa.
Hetken päästä olivat kaikki sotamiehet polvillansa hänen ympärillään, ja niinkuin olisivat kuunnelleet tietäjän puhetta, katselivat he hartaalla innolla hänen huuliansa ja kastelivat hänen käsiänsä kyynelillä, ja kun tribunit tahtoivat kiskoa neidon pois, antaaksensa hänet toisille, kääntyivät he päälliköitään vastaan, antaen viimeiseen mieheen asti hakata itsensä maahan hänen puolestansa."