Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025


Tiedäthän etteivät nämä numerot sinua kumminkaan paljon huvita, kultaseni. LAURA. No, se on varma. Anna tuon nyt mennä sukkelasti vain. Kuinka on minun nyt meneteltävä? RISTO. Kiitos paljon, kyllä minä jaksan seistäkin sen verran. RISTO. Totta on, paremmin saisivat käydä.

Tiedäthän, että kyyhkyset pesivät Mars'in kypärään. Kyllä kai! Huonosti teeskenteleminen sinun kasvoillesi sovi. Punehduit kumminkin ja loit silmäsi maahan.

"Arvidsanoi Julia, tule sinä tänne luokseni hetkeksi", ja nyt tarttui hän ystävällisesti sulhonsa käteen ja sanoi lämpimästi: "katso, kuinka kaunista kaikki tänä iltana on, menkäämme alas puistoon, sinne, tiedäthän, jossa kerran molemmin suostuimme, että... Minä tahdon puhua kanssasi, anoa sinulta jotakin". "Saatammehan yhtä hyvin jutella vieras-huoneessa..."

"Oi, rakas Eugen, älä nyt vaivaa minua tiedäthän, että en rakasta tuollaisia koruja." "Sitä en tosiaankaan tiedä. Minusta sinä päinvastoin hyvin mielelläsi koristelet itseäsi..." Dora ei vastannut; hän oli kääntynyt peiliin päin ja laitteli innokkaasti tukkaansa. "Etkö kuule, mitä sanoin?" toisti Eugen. "Kuulen kyllä, ja olenhan jo vastannutkin."

Mutta minulle sanottiin aina, että minä tietysti en voinut pitää sapatista, koska en ollut kääntynyt. Kitty orpana," hän äkkiä lisäsi, katsoen tarkasti silmiini, "sano minulle, oletko sinä kääntynyt?" Kysymys hämmästytti minua suuresti, enkä minä tietänyt mitä vastata. Kun viivyin vastaamasta, sanoi Tom: "Tiedäthän, Kitty, että Jumala ei voi rakastaa ketään, joka ei ole kääntynyt."

Turhaan taidan puhua, ajattelin minä. Ei saattajani enää ole täällä. Mutta koetteeksi kuitenkin lisäsin: Nyt sinä varmaan tahdot vielä tietää mistä minä sokea ja kuuro ikäkulu semmoisia taivaan tarinoita osaan. Ymmärrä sentään, että minä olen lähempänä taivasta kuin sinä. Tiedäthän, etten minä kuule mitään enkä näe mitään.

Muutamana iltana opettaja taas istui mummon luona, niin tuli tyttö hehkuvilla poskilla, sirppi kädessä pellolta, pitäen esiliinaansa varovasti koossa; hän astui nyt mummonsa luo ja tarjosi hänelle esiliinastaan kypsiä vaaramia. "Tiedäthän sinä, Kati, että on tapana ensiksi tarjota vieraille," sanoi isoäiti.

Ja tiedäthän itse, ettei tuota kainoa tyttöstä ikänä olisi saatu lausumaan niin suoria sanoja kuin tämän taipuisan kreivittären, joka nyt riippuu käsivarsiemme nojassa yhtä raskaana kuin villasäkki. Olinpa mielistynyt tuohon poikaan ja aioin tehdä hänelle ystäväntyön.

"Tietysti, tiedäthän, että kaikki pukee kaunotarta", vastasi Bengt, nauraen hänkin, "mutta hattu ei sovi rouva Falkensternille..." "Hattu, jonka äiti-kulta on ommellut", huudahti Ester puoliksi leikillisesti, puoliksi pahoillaan, ottaen hatun päästään ja suudellen sitä pari kertaa, "minä pidän siitä, minä!

HELENA. Ylpeä en ole; mutta tiedäthän, Niilo, ettei nuoren miehen sovi nuorta tyttöä syleillä muulloin kun NIILO. Kun? Kun hän sitä tyttöä rakastaa, eikö niin? HELENA. No niin, ja kun myöskin NIILO. Ja kun myöskin tyttö häntä rakastaa? HELENA. Aivan niin, taikka ehkä oikeammin: kun he aikovat avioliittoon mennä. NIILO. Helena! HELENA. Niilo! NIILO. Rakastatko minua, Helena? HELENA. Sinä veitikka.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät