Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Armaani sanoi hän lempein äänin alkaa hämärtää; minä olen jo sytyttänyt kuusen pienille vierailleni, noille kolmelle orpolapselle, tiedäthän jotka poismennyt lemmikkimme oli pyytänyt saada käskeä jouluiltana meille äiti ei ole unohtanut hänen viimmeistä toivomustaan, nuo kolme lasta seisovat jo ihmetellen kuusen ääressä ja koko perhekunta on koolla; etkö tahdo tulla sisään pitämään jouluhartautta meidän kanssamme?"
JOHANNES. Mutta, herran nimessä, kuinka voit semmoista kysymykseenkään panna. Tiedäthän, että minä rakastan sinua todenperään. Kuinka sitten tekisin sinusta eroa. ANNA LIISA. Johannes oletko minulle tukena, jos jotain oudon outoa sattuisi? JOHANNES. Luota siihen. Mutta mitäpä meille semmoista oudon outoa sattuisikaan.
Olen istunut tässä avonaisen ikkunan edessä, kun oli niin kaunis sää, ja raitis ilma on minua virkistänyt. Eiköpähän se vaan lieneekin paras rohto?" "Varmaankin; mutta kun ette vaan olin varomattomia olleet! Missä on Katri?" "Hän minä pyysin häntä menemään vähän levolle, tiedäthän, että se hänelle on hyvin tarpeen. Mutta, etkö tahdo istua Yrjö?"
Tulee verannalle. Emma! Minne sinä taasen karkasit? Tiedäthän, että pitää olla aina saapuvilla, kun on vieraita. Armollinen rouva stasrotinna. Suokaa anteeksi. Minun tähteni hän viivähti. Vai niin, tekö matami. Olipa hyvä, että satuitte tulemaan. Mitä kuuluu? Ei hyvää, armollinen rouva stasrotinna. Poikani on kovin kipeänä. Vai niin! Pitää hankkia lääkäri. Sitähän minä tänne tulinkin.
Emme nyt jouda tässä soutelemaan, Elsa kulta, tiedäthän sen. Parin tunnin perästä saapuvat vieraamme; isä jo käski Heikin lähtemään niitä asemalta noutamaan. Ja uutimet ovat vielä panematta poikain ylishuoneen akkunoihin ja piparikakut leipomatta, sen sinä tiedät. Entäs kukat sitte, joita tulimme poimimaan, Elsa kulta, meillä on kiire! Joudu nyt pian, äiti jo varmaan odottaa meitä auttamaan!
Ei en minä viitsi, sanoi hän. En, kun et sinäkään tule. Tiedäthän, että minä olen aikaisemmin pyydetty muuanne, huomautti Johannes. Tiedän. Mutta minun ei tee mieli sittenkään. Mitä aiot siis siinä tapauksessa tehdä? Istua hotellissa, hymyili Liisa hiljaisesti. Siksi kuin menen makaamaan. Ja viettää ikävän illan? kysyi Johannes tyytymättömänä.
Kun hän vitkalleen kääntyi, seisoi hänen pyöreä eukkonsa vieressänsä. "Kuules ukko", sanoi hän, "minä ajattelen erästä asiaa". "Mitä sitte?" "Muistathan Jussilan käyneen täällä alusta viikon?" "Muistan kyllä; entäs sitten" "Ja tiedäthän sinä hänen ja Erkin olevan verivihollisia Katrin tähden?" "Hm, hm, tiedän niin minä senkin".
"Onko äiti kotona?" kysyi Juhana. "Tiedäthän, ett'ei hän ole kotona lauantaina." "No, samapa se, hyvä näinkin. Et usko, miten vaikea on päästä liikkeelle, kun on renkinä; ja sen viran minä heitänkin ihan kohta. Ihan tinkimällä vain sain luvan pistäytyä nyt lauantaina kotona, kun minulla oli tänne tärkeää asiaa. Olen astunut kolme kokonaista tuntia, ja sen arvaat..."
Tiedäthän, että kaikilla miehillä on omituisuutensa, ja että vaimon velvollisuus on, mikäli mahdollista, mukaantua niiden mukaan, jotta elämä kodissa olisi hauskaa sekä hänelle itselleen että hänen miehelleen ja lapsille. Eikö niin?" "Nii-in", vastasi Dora, vaikka ei ensinkään ymmärtänyt, miksi juuri miehellä piti olla "omituisuuksia", joita vaimo oli velvollinen noudattamaan.
Minunko sylissäni? kysyi viimenmainittu, kiertäen käsivartensa tytön vyötäisten ympäri; tässä on sinun suojasi, sinun turvasi. Ainoa lohdutukseni on, että sinä pidät minusta... Pidäthän sinä minusta? Tietysti, rakkaani... Tiedäthän sen, pikku Karin! Ja rakastathan sinä minua aina?... Aina, aina .... rakastathan? Rakastan, rakastan .... tuomiopäivään saakka, tyttöseni!
Päivän Sana
Muut Etsivät