Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
"Robert", alotti hän arasti ja kiihkeästi, heidän jäätyään yksin, "löytyy ajatus, mielikuva, joka ei minua jätä rauhaan. Nyt ... nyt, kun olen perillä ja minun pitäisi tehdä lopullinen päätös ... nyt se tuntuu ... minusta niin pelottavalta... Olen niin raskaalla mielellä ... teenkö oikein ... teenkö oikein ... ruvetessani vaimoksesi?
Ja mitä minä silloin hänelle vastaan? Jos sydämeltäni kysyn, niin kyllä vastaukseni jo on valmis, mutta teenkö silloin oikein, teenkö silloin oikein? Sitä minä yöt ja päivät olen miettinyt. Hyvää iltaa, rakas lapseni! Yhä sinä vaan niitä vihkojasi korjailet. MIILI. Se onkin heti tehty. Ja kohtahan niistä tykkänään pääsenkin kun lukukausi kahden päivän perästä loppuu.
"Jonkun meistä pitää häntä puhutella," sanoi maitre Voigt. "Teenkö minä sen?" Vielä kerran keskeytti Bintrey rehellistä notaria, ja pyysi saada itse johdattaa keskustelua.
Kirstipä tähän mutkan muisti, Iski ensin sen tynnörin. "Ohoh Kirsti piikaseni! Toisa tehit, toisa käskin." "Oh mun roua kultaseni! Minne teen mä sian teille, Teenkö uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle?" "Elä tee uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle; Tee sia Klaun tupahan, Niinkun ennenki olet tehnyt!"
Ottaa rahakukkaron. Teenkö väärin ottaessani tämän? En! Itselleni en sitä ota, vaan hänen lapselleen. Kun en vaan tätä kadottaisi. En tahdo sitä avatakaan, ennenkuin lapselleni rahaa tarvitsen! Vai eropassin olet toimittanut, vai No, kunhan täältä pääsen. Hyvä sekin. Ehkä voin kuitenkin peittää vielä kaikki, mutta joll'en voi, silloin niin silloin heittäydyn mereen. Sillä on kaikki autettu. Uh!
Minä tiedän, etten tee mitään erotusta, teenkö vai vältänkö tekoja, joita pidetään erinomaisina. En voi suostua maksamaan etuoikeudesta siinä, missä minulla on eittämätön oikeus. Niin köyhät ja mitättömät kuin kykyni lienevätkin, olen tosiasiallisesti olemassa, enkä minä tarvitse siitä omia tai tovereitteni vakuutuksia enkä mitään toisarvoisia todistuskappaleita.
Se oli omituista että hän aina tunsi hänen läsnä-olonsa, vaikk'ei hän häntä nähnyt eikä kuullut hänen puhuvan. Harry meni paikalla häntä vastaan, otti häntä kädestä ja talutti hänen minun luokseni. "Sanokaa se hänelle Jane vai teenkö sen minä?" kuiskahti hän. Minä viittasin häntä itseään puhumaan, jonka hän arvelematta tekikin.
Vaan vaikka tämä tämmöistä on, pakoittaa kuitenkin mieleni minua käymään aatelispuolueen valtaa vastustamaan. Ainakin tahdon koettaa vapauttani, jonka isäni on jättänyt minulle; vaan teenkö sitä turhaan vai hyödyksi, se on teidän kädessänne, Qviritat. Enkä kehoitakaan minä teitä, kuten esivanhempanne usein ovat tehneet, aseilla käymään vääryyttä vastaan.
Sinun juuri pitää sanoa, teenkö siinä hullusti vai viisaasti, että tahdon sinut..." "Mitä nyt..." "Vaimokseni. Niin, toden totta, älä nyt vain sano minua suureksi narriksi! Mutta totta se ihan on: minä rupean keväällä itsenäiseksi mieheksi. Eihän se oikea muuttoaika ole ennenkuin syksyllä, yhteinen muuttoaika tietysti. Mutta talo on otettava vastaan maaliskuun puolivälissä.
ALFRED. Ja sinä teet väärin kieltäytyessäsi. Teenkö väärin? Ensimäistä kertaa sanot minulle mitään semmoista. Miten ajattelematointa! ALFRED. Mitä pitää kuulemani? Onko tämä lemmen kieltä? EMMA. Voiko lempikin vaatia sellaista hulluutta? ALFRED. En ole vaatinut, ainoastaan pyytänyt. EMMA. Niin ... ja jos vaatisit? ALFRED. Silloin... Ja jos vaatisit? Silloin et kieltäisi!
Päivän Sana
Muut Etsivät