United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hm onko tuo olevinaan jalka?» Hymy suun ympärillä oli puoleksi ujoa, puoleksi ilkkuvaa. Hän otti Jakobilta sukan. »Hm sinä olet paha et saa sitä koskaan enää nähdä.» »Enkö koskaan?» »Et koskaan, kun teet kiusaa.» »Teenkö kiusaa? minä kun en tiedä mitään sen merkillisempää katseltavaa kuin sinä ja nuo sukat.» »Niitä tulee kuusi paria, kolmet punaiset ja kolmet valkoiset.
Tulin teille sanomaan, että minulla on halu mennä avioliittoon. Marphurius. En minä siitä tiedä mitään. Sganarelle. Minä sanon sen nyt teille. Marphurius. Se saattaa tapahtua. Sganarelle. Se tyttö, jonka aion vaimokseni ottaa, on hyvin nuori ja sangen kaunis. Marphurius. Ei se ole mahdotointa. Sganarelle. Teenkö siinä hyvin vai pahoin, että otan hänet? Marphurius. Jommin kummin.
Teidän herranne ja minun; se mies, jonka nimikirjoitus on tämän käskykirjan alla se mies, joka kynänpyörähdyksellä voi lähettää meidän molempain päät yhdessä vierimään guillotinin pussiin! Huudanko häntä hänen kulkeissaan talon ohitse? Kerronko hänelle että Päällysmies Danville vastustaa minua vangitsemisen toimittamisessa? Teenkö niin? Teenkö niin?"
Ja joskus, kun hän tuollaisten kohtauksien jälkeen makasi sohvallaan katkerasti itkien, ajatteli hän: "teenkö oikein että moitin häntä, eikö ensimäinen ja pyhin velvollisuuteni ole tehdä hänet onnelliseksi eikö hänen onnensa pitäisi olla paras mitä minä maailmassa halajan?
Vai teenkö teidät pedoiksi, jotka huomenna circus-teaterissa repivät toisiansa kuoliaksi? Kuka uskaltaa kätensä nostaa? Kuka rohkenee tielläni seisoa?" Taika-uskoisella pelolla poistuivat sotamiehet syrjään naisen tieltä; ainoastaan Aevius astui hänen eteensä. "Taivaallisen kaunis nainen.
Ja sen vuoksi vetäisen nyt suuren, mustan viivan yli koko menneisyyteni, muutan johonkin maalle ja antaudun kokonaan maanviljelykseen. Hyväksyttekö päätökseni? Teitä sanotaan silloin haaveilijaksi, uskonnolliseksi intoilijaksi. Sen tiedän. Mutta jos en siitä välitä, jos pysyn Jumalalle ja omatunnolleni uskollisena, teenkö oikein? Teette. Minua ilahduttaa, että olette samaa mieltä.
Häntä olisi nyt pitänyt estää, mutta hän laskeutui kuitenkin, vieläpä muuttui Maslovaksi ja alkoi moittia Nehljudofia: »minä olen pakkotyöläinen, mutta te olette ruhtinas». »Ei, en anna perää, ajatteli Nehljudof, heräsi ja kysyi itseltään: Teenkö siis oikein vai väärin? En tiedä, ja minulle on yhdentekevä.
Onko maailmassa mitään muuta kuin te, joille minä elän, enkö tee työtä vain sinua varten, teenkö muuta kuin ajattelen sinua ja lapsia, ja sittenkin » Hän asteli edestakaisin, mieli kuohuksissa.
Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen. Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät. Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana, kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa. Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi: "Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuo lause, näetkö, ei sano mitään siitä, että Jumala rakastaa semmoisia, jotka eivät ole hyvät. Juuri sen vuoksi, etten tosiaan varmaan tiedä, teenkö sitä, mikä Hänelle on otollinen, pelkään minä Jumalaa ja tuomion päivää." Eva oli hetken ääneti, ja sitten hän lausui: "Minä soisin muistavani lauseen loppupuolen. Kenties siinä olisi selitys." "Mistä se lause on saatu, Eva?" minä kysyin.