Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tapiolan tarkka ukko, ja kaikki Tapion kansa kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan. Itseki metsän emäntä loihe koivun konkelolle kanteloista kuulemahan, iloa imehtimähän.
Yhä kauemmas painuu hirvi poispäin Tapiolan tanhuvilta Suuren Jousimiehen kotia kohti, jossa päin ovat Pellervon peltoiset maat ja jonne metsänväen ei koskaan ole asiata mennä, eivätkä mene. Jo näkyy savu nousevan Jousimiehen majasta tuolta puolen Rajajärven, mutta yhä jatkaa juoksuaan hirvi.
Taivas oli kirkkaan sininen ja linnut lauloivat ilosäveleitään; kuusten raskaissa oksissa kastehelmet kimaltelivat, ja kaikki tuo omituisesti vaikutti Iiriin. Ei hän tietänyt, mistä se tuli, mutta hänen sydämensä tuntui vain niin keveältä tässä suuressa Tapiolan salissa, että hänenkin täytyi laulaa, vaikkei äänensä erittäin iloiselta kuulunut: Hoi, hoi, Rusko ja Kirjo!
Ankarasti Tapiolan kannel kaikuu, Lempeen koivun seppele, se kellastunut, Alas riistotaan ja sinkoilevat lehdet Ympär' avaruutta, koska syksyn myrskyt Pauhaa, riehuu, kosket kuohuvina jyskyy, Paimen-savu niitun kantoselta töyräält' Korkealle kiertoilee ja kurkiliuta, Niinkuin lumireki, sineyttä kyntää, Kiirehtien päivän maihin helteisihin.
Nytkin minkä saaliin päästitte kouristanne, hirven oivallisen, Tapiolan emännän kalliinta kalliimman!... Mutta kaikeksi onneksi olin nytkin valppeilla... Näin hän hiipi ... hiljaan ... hiljaan ... niinkuin kettu talvipaistillensa. Mikä lienetkään? ma ajattelin ja varovasti ... näin ... juuri näin mä mennä kiikuttelin tiedustelemaan... Pian tunsin miehen hiipastansa... SORRI. Se oli pispa!
Susi juoksi suuret matkat, karhu kankahat samosi; viimein aiallen asettui, veräjälle vieretäikse: aita kaatui kalliolle, veräjä aholle vieri. Siitä kuusehen kuvahti, petäjähän pyörähytti soitantoa kuulemahan, iloa imehtimähän. Tapiolan tarkka ukko, itse Metsolan isäntä, ja kaikki Tapion kansa, sekä piiat jotta poiat, kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan.
Kornetti, joka erittäinkin ikään kuin kuumilla kivillä seisoi, meni pian ulos tarkastamaan vaunujen kuntoon panemista. Tapiolan kaunis emäntä myöskin meni ulos, ja me jäimme yksin keijukaisen pariin, jota eversti nähtävällä ihastuksella katseli.
Tapiolan kaunis emäntä vastasi vieras-kielisellä murteella, mutta todellakin soitannon-suloisella äänellä: "olkaatte terve-tulleita! kyllä vaunuihin apua saadaan ja teille laitetaan teetä ... niin hyvää kuin saan aikaan. Tässä on tyttäreni, minun Herminani", lisäsi hän ja suori, hyväillen, varjoavat kiharat pois keijukaisen otsalta.
Ja tuon Harjulan Marin rinnalla minä näin Korpelan Tapanin vähäpätösenä nukkavierutakissa, repaleinen silkkihuivi kaulassa ja siintynyt paidankaulus ja omituinen rauhaton tunne rinnassa. Mutta uni vihdoin mieleni kietoi. Minä seisoin pajan luona, ja alhaalta harjanteen rinteeltä kuului kaunis laulu ja lehdossa näin Marin ihanana kuin Tapiolan impi. Lähdin Harjulaan.
Miksi ette? Minä näytän sen sinulle. Tuskin oli Matti päättänyt lauseensa, kun torven raikuna tyynessä ilta-ilmassa kaikui Pohjalammin torpasta päin. Olihan se kuin juhlasoitto juhannusiltana Tapiolan korkeassa salissa; ja siihen soittoon vastasi hongisto, vastasi kumea kuusisto, vastasi vuoret ja Tapiolan väki. Yltympäri kaikui ja raikui kolmisävelinen toitotus takamaan metsässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät