Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Täällähän on pimeä kuin haudassa», koetin minä selittää. »En minä voi nähdä sänkyäkään.» »Joutavia!» sanoi hän. »Tulta en minä kärsi huoneessa. Minä pelkään pahasti tulta. Hyvää yötä vain, David poikaseni.» Ennenkuin ehdin tehdä uusia vastaväitteitä, paiskasi hän oven kiinni, ja minä kuulin hänen lukitsevan sen ulkoapäin. Nyt en tiennyt pitikö minun nauraa vai itkeä.
Kellekään muulle en koskaan mene, mutta isäni siunauksetta en tahdo mennä naimisiin. Sekö siis vain onkin esteenä! Isäsi siunaa liittoamme, usko se! LIINA. Siunaa! Ei Antti. Tiedäthän, ett'ei isäni koskaan huoli köyhästä vävystä. LIINA. Isä tulee! Piiloudu pian! Pian, pian, pian! Täällähän sinä olet Liina. Missä olet ollut? LIINA. Olen täällä jo hyvän aikaa ommellut.
Mihinkähän mahtanee nuori herra olla menossa? Minä en käsitä... Juuri sentähden tahdonkin, että hankit meille tiedon... Täällähän metsässä ei ole muuta mökkiä lähellä, kuin Inkerin, tuon jumalattoman noidan... Ja Jumalan kiitos, että sekin on melko matkan päässä; muuten emme mekään tapaisi täällä toisiamme. Sinä siinä vaan puhelet, ja annat tilaisuuden mennä käsistäsi, Pekka.
Täällähän on alaa kas kuinka kaunista! Mikä tämän kallion nimi on?» »Se on Orjankallio, ja täällä poltetaan aina helavalkeata.» »Orjankallio! Kuules, tiedätkö mitä varten sitä Orjankallioksi nimitetään?» »Tiedän kyllä.
Siksi lausui hän vain lempeästi: Sinä? Millä sinä voisit ansaita siellä? Millä hyvänsä, väitti Liisa urheasti. Täällähän minä vain kulutan. Mitäs minä sitten teen? kysyi Johannes koettaen leikillisesti hänen päätään leuasta kohottaa. Sinä kulutatkin omia rahojasi, sanoi Liisa, painaen päänsä itsepintaisesti alas. Ja siinä on ero asiassa. Ei mitään eroa. Kaikki, mikä on minun, on sinun.
Kun oltiin vähän aikaa istuttu niitä näitä jutellessa ja muutamat jo aikoivat pois lähteä, sillä oli hyvin myöhäinen, aukastiin äkkiä ovi ja Helmikankaan isäntä astui sisälle. No mitä pahuksia nyt! Täällähän te istutte kaikki, sanoi hän, ettekö ole Vierimällä käyneetkään?
Samassa ratisivat kuivat oksat nopeiden askelten alla ja metsän puolelta lähestyi herra Rautio kuin tuulen puuska, uskollisen, takkuisen Rulle koiransa seuraamana, jonka punainen kieli lerppui pitkällä suusta. No, Jumalan kiitos, täällähän te olettekin aivan terveenä, huudahti hän ja veti syvään henkeä. Oliko teillä sitte syytä epäillä sitä?
Oh, sitä en tiedä; hän sai kyllikseen, ja meni matkaansa pyytämättä enempää; mutta d'Artagnan, kuinkas sinulle onnistui? Ja tuo niukahdus, jatkoi d'Artagnan, se se siis pidättää sinua vuoteen omana? Niin, Jumala nähköön, ei mikään muu; mutta muutaman päivän perästä olen taas jaloillani. Miksikä et ole kuljetuttanut itseäsi Pariisiin? Täällähän sinulla on kauhean ikävä.
Näyttämö tyhjenee, ainoastaan salin ovelle jää muutamia herroja katsomaan tanssia. VIKTOR. Sinä tanssit kuin enkeli. SYLVI. Ja sinä viet kuin jumala. Viktor, katso, kaikki ovat menneet tiehensä. Nyt saamme olla melkein kahdenkesken. Mitä jos istuisimme tuonne kasvien taakse? VIKTOR. Mainiota! Täällähän olemme suojassa syrjäisten silmiltä. SYLVI. Istu sinä tähän. VIKTOR. Niin lähelle? Uskallanko?
PASANTERSKA. Ai ai ai! JUNKKA. Terveisiä minun matkoiltani. PASANTERSKA. Terve tuloa, terve tuloa. Jumalalle kiitos tulemastanne. Teitä sitten on itketty. JUNKKA. Sepä hauskaa, että meitä on niin ikävöity. PASANTERSKA. Hauskaa! Kun luultiin, että olette meren pohjassa. JUNKKA. Niin, täällähän kuuluu puhutun, että Patria on tehnyt haaksirikon Merenkurkussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät