Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Henrikson. Emma. Kas, täällähän oletkin, ukkoseni! Henrikson. No mitä, eukkoseni? Emma. Satuit juuri sopivaan aikaan, ajattelin pyytää sinua auttamaan minua langan kerimisessä. Tämä vyyhti on sotkeutunut... Henrikson. Pitääkö minun taas olla kerin-akkanasi? Emma. Taasko?... Eikö se ole aina ollut sinusta hyvin mieluista? Henrikson. Kyllä, mutta... Emma.
Hän ponnisteli aivojaan keksiäkseen jotakin sanottavaa. Milloin aiot lähteä? Ehkä jo noin kuukauden päästä. Ja kuinka kauan aiot viipyä? Koko talvi siellä kai menee, mutta jos voin, koetan palata kotiin Naimin häihin. Jaa, niin, täällähän on tapahtunut kihlaus. Se tapahtui oikeastaan jo Helsingissä promotsionissa, vaikka se vasta nyt julkaistiin. Antero tuijotti eteensä ikkunan valoa vastaan.
Rosvoja ei liene kymmentä enempää ... vaikeuksitta minä ehdin tappaa ne kaikki, ennenkuin itse saan pienintäkään naarmua ... haa! He tulevat alas asestamattomina, sillä täällähän ovat heidän aseensa .... minä tapan heidät kuin kärpäset, ennenkuin he aavistavatkaan mitään... Tulkaa, tulkaa! Kreivi Lejonborgin käsivarret ovat kuin kokonainen armeija, ja hänen rinnassaan asuu urhoollinen isäin henki.
Täällähän ei ollut ketään, jonka kanssa voisi seurustella, kansa kun oli niin sivistymätön. Mutta sitten juohtui hänen mieleensä, ett'ei hän vielä ollut tehnyt tuttavuutta ylioppilaan kanssa, ja sentähden kiusasi hän pastoria, siksi kuin tämä lupasi lähettää jonakin päivänä häntä käskemään.
PIETOLA. Jumala teitä siunatkoon. Täällähän jo niin rakkaasti helsataan! Ja Pietola on kuin voi päivänpaisteessa! PIETOLA. Maija, kiireellä kirkolle hakemaan varustuksia tämän parin kihlajaisia varten. Nyt pidetään toiset ja komeat! MAIJA. Nyt minä teitä, Pietola, syleillä ropsahutan, ei auta vastustus. PIETOLA. Anna tulla! Maija Maija Maija! MAIJA. Mitä sinä kiskot, että hameet ratkeavat!
Sen sanottuaan hän lähti pitkin askelin mennä vötkimään viikatteensa luo. Pitkän tuokion perästä tuli Auno niitylle. Nähtyään, että latoalasta oli vain laitaa pieni kaistale niittämättä, meni hän niittäjän luo ja sanoi ihastuneena: Täällähän heinikko kaatuu ihan kuin taikavoimalla.
Elsa säikähti, että ruumis vavahti. "No, ka täällähän se on uusitulokaskin", sanoi se mies. "Tuleppas paiskaamaan kättä." Elsaa peloitti, polvet vapisi. "Mene lapsi sanomaan terveisiä isälle", kehoitti äiti. Isä ... eihän se ollut isä ... punanen parta ... isällä on musta ... eikä tuo muutenkaan ollut isää... "Mene paiskaamaan kättä isälle", kehoitti setäkin.
Henrik! sanoi mies, nostaen molemmat kätensä riemun merkiksi. Gabriel! sanoi Henrik tunnettuaan hänet. Ja he kiirehtivät toistensa luo, kättä antamaan. No mitä? Täälläkö sinä nyt vaan ? sanoi Henrik. Täällähän minä, vastasi Gabriel. Ja mi-mistä sinä? No pohjanmaalta... Po-pohjanmaalta? Johanneksen ? Johanneksen luota. Tulin kirjeesi johdosta.
Täällähän se on hempukkakin. MATLENA. Taas on teidän tähtenne saanut istua sydän kurkussa. MIKKO. Kuka käski? MATLENA. Niin, kuka käski. Kysy vielä. Kuka käskee teitä aina tappelemaan. MIKKO. Sen verran! Siitä ei kannata puhua. Vai kuinka, Topra? TOPRA-HEIKKI. Vasta se oli alku tanssiin. Mutta semmoiseksi hyvä. Oletko jo kuullut tarkemmin? MATLENA. Eihän tuota Antti vielä oikein kertonut.
Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota. Mutta hyvä oli näin Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä myllyyn. TOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. ANNI. Mitä sinä touhuat? Tuossa on ottiatuota. ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero? TOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on parasta korjata luunsa. Hyvää päivää. ANNI. Mistä vieras?
Päivän Sana
Muut Etsivät