Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
»Itsehän minä ne», murahti Partanen, ja Turtiainen selittää vatvoi: »Se tämä Partanen itse kallihteekin viikatteet. Ja se kun ne kallihtee, niin sen viikatteen pitää mennä takukkoonkin, kunhan vain vähän sinne päin hosuu. Ei se niittäjän luille ota.» Niin oli hän asiaa lieventänyt ja koristanut, mutta Partanen alkoi tärvellä sitä suoruudellansa.
Annamme niittäjän nukkua ja herätämme vasta kahville. Se kun on viime yön valvonut, niin nukkukoon nyt sen sijaan, kylläpä hän sen saattaa korvata sitten kun on hyväksi levännyt. Oli kuin Juhani olisi kuullut sen puheen.
Pian hän ei jaksanut astua kauemmaksi kuin puutarhaan talon edustalle. Jonkun ajan kuluttua hänen täytyi viettää päivänsä vuoteella avonaisen ikkunan ääressä, kärsivällisesti odottaen loppua. Voi, loppua! siihen sitä nyt jo oli tultu! Hän riutui nopeasti, lakastui kesäkukkien lakastuessa, ja tiesi aivan hyvin niittäjän jo olevan tulossa.
Mentyään parisataa askelta ladon ohitse kääntyi hän takaisin. Nähtyään sen Auno iloisesti nauraen sanoi: Tuostako se Jumala meille niittäjän viskasi? Pudotti kuin pilvestä, ja kyllä tuo vaan sitä näkyy saattavan tehdä. Kyllä, sanoi Auno, mutta ei ollut sen paremmin siitä niittäjästä tietäkseen, niitteli vain järjestään.
Sen sanottuaan hän lähti pitkin askelin mennä vötkimään viikatteensa luo. Pitkän tuokion perästä tuli Auno niitylle. Nähtyään, että latoalasta oli vain laitaa pieni kaistale niittämättä, meni hän niittäjän luo ja sanoi ihastuneena: Täällähän heinikko kaatuu ihan kuin taikavoimalla.
Jertta luuli nopeasti keittäneensä kahvin, mutta kun hän kahvineen tuli niitylle, niin kuusi verestä heinäaaltoa oli sillaikaa ilmaantunut ja koko latoala näytti olevan kannikkaina. Jertta levitti nyt ladon lattialle oven eteen valkoisen liinan, jonka päälle laittoi kahviastiat ja kutsui niittäjän kahville.
Sitten hän leväten pitkällään joen äyräällä ja taittaen ajuruohoja, joka mieluisimmin kasvaa tuuheilla paikoilla, jossa vettä, olkoon se seisovaa tai juoksevaa, on lähellä, vaipui puoleksi miettivään puoleksi uneksivaan tilaan. Vähän matkan päästä hän kuuli niittäjän viikatteen hiljaista suhinaa, ja tuuli ajoi hänen luokseen hajun vasta niitetystä heinästä.
Huh, huh, huh, huh, huokasi niitty joka kerran, kun niittäjän viikate armottomasti sivalsi poikki sen kauniita kasvatteja. Mutta mehiläiset, jotka suristen olivat kukissa pyörineet, lensivät hakemaan toisia rauhallisempia kukkais kenttiä ja ahoja. Kun lakeet eli niitto-etuukset oli liitetty raja-aitaan saakka, otettiin tupesta tahi vyönauhan alta kovasimet ja teroitettiin viikatteita.
Ja sadepisarat soivat. Näin näyttämö kukkiva nurmi. Sen eessä on aita kaunis puuveistoksin, kiemuroin. Ja katsojat tälläpuolla ois heinäväkeä, jotka nyt on ruokalevolla noin. Ja toiminta alkaa sillä kun niittäjän pieni tyttö luo aidan käy taapertaen sekä huutaa: "Katsokaahan kuin kaunis valkea lammas, punaröyhelö kaulassa sen."
Päivän Sana
Muut Etsivät