Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
'Te olette paljon nähneet waiwaa minusta, hellästi hoitaessanne minua pitkän tautiwuoteeni ajalla. Jumala teitä palkitkoon! Minä olen tällä ajalla saanut nauttia sydämen rauhaa ja iloa, jota ei minulla ole moneen Herran aikaan ollut.
Olisi synti sanoa, että pitäjän nuoriso osoitti mitään ylenmääräistä hienotuntoisuutta viittaillessaan pastorin sydämen tilaan. Mutta pastoria nuo suorat ja epäsuorat viittaukset eivät ollenkaan kiusanneet. Päinvastoin. Siinä oli jotain suloista, että ihmiset yhdistivät hänen ja Agnesin nimen. Se ikäänkuin antoi hänelle toivon aihetta. Ehkei se ollut niin aivan mahdotonta.
Yks silloin kyynel pisaroi jo silmään sotilaan, yks sana huuliltansa soi, yön ymmärtämä vaan. Hän nousi, astui askelen ja kuoli neidon etehen. Tuon sanan tulkita ken voi, min siinä virkkoi mies? Suruisa katse, min hän loi, ja kyynel mitä ties? Ja neidon luo kun päästyään hän kuoli, mitä miettikään? Oliko tunnon tuskaisen se viime tunnustus, sydäntä etsi sydämen sovintohuokaus?
Vaikka rouva iloitsi nähdessään, miten Martan kauneus päivä päivältä kypsyi; provastin riemu taasen oli nähdä, miten Martan hengelliset voimat yhä enenivät, miten hänen ymmärryksensä yhä enemmän selveni ja provasti sanoi: "Kauneus katoaa, mutta sydämen puhtaus pysyy. Pidä puhtaana sydämesi Martta, niin voit sinä iloisella mielellä harmaa päisenä muistaa nuoruutesi kauneutta."
voi saman virkkaa itsestään kuin minä: hän oli nunna, hänen päästään samoin pyhäisen hunnun varjo temmattihin. Mut maailmaan kun takaisin hän tuotiin näin vasten tahtoaan ja tapaa hyvää, sydämen hunnun säilytti hän iki. Se valo on Constanzan suuren, hänen, mi Suevian toisen myrskytuulen kanssa kolmannen synnytti sen viime mahdin.»
Huokaa öiset ulapat. Saapuu sadat unelmat, Vait! Mikä valkoinen välkähtää? Vellamon neitosen kyynärpää, tuolla polvi ja täällä kaula: »Laula poikanen mulle, laula synnyt lempivän sydämen. Saat sinä suukkoni lämpöisen.»
Vaan toiset, "Herran kehrää" kiertäen, Radallaan riemuin tanssien, Valoa juovat, loistavat Rinnoille päivän nukkuvat. Maan lapset, tomun sikiötkin me Valolla Luojan loistamme: Elämä riemujansa tuo, Kun Herran Henki valons' suo. Vaan onneton, ken Luojast' eksynee: Sen sielun soinnut vaikenee, Sydämen liekit sammuu hän Rintansa tuntee jäähtyvän! Oi taivaan soihtu tanssiseuroines!
Silloin minä rupesin ymmärtämään, että se oli perkele, se häijyn-ilkinen, velkova, paha henki, jota minä sydämmeni pimeydessä olin kuunnellut, että se oli hän, joka oli koettanut neuvoa minua, etten saisi mennä Isäni luo, ennenkuin toin Hänelle aivan alamaisen sydämen.
Raamattu sanoo: 'jumalaton ottaa lainan eikä maksa. Sinussa ei näytä olevan kunniantuntoa eikä kiitollisuutta eikä häpyä, ja minä luulen, että sinä lopulta särjet äiti-parkamme sydämen."
Montaa surua on, jotka sydämen murtavat, mutta kaikesta surusta unohdetaan viimeksi äidin suru, kun viimeinen, rakas lapsi jättää hänen yksin kuolemaan." Katariina rouva oli syvästi liikutettu. "Vappu," sanoi hän, "monta yötä ja monta päivää valvoit hänen tähtensä, joka silloin oli niin pieni ja heikko, ja nyt menee hän pois kauniimmassa kukoistuksessansa."
Päivän Sana
Muut Etsivät