Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Minä olin saattanut hautaan sydämen, joka niin werrattomasti oli minua rakastanut ja minuun ehdottomasti luottanut. Sen rakkauden ja luottamuksen olin minä kylmästi sysännyt luotani ja siten saanut kylmäksi sydämen, joka niin palawasti hehkui luottawasta rakkaudesta. Sen sydämen olin särkenyt heweydelläni, sillä warmaan rakasti Agneta minua hywyyteni ja kelwollisuuteni tähden.
Sehän olisi suurenlaista ja jaloa! Jospa olisin oikea Hellä, jospa olisin Jalotar! Mutta olen pelkästään Helleys, joka voipi kasvattaa ainoastaan Himon. Haa! Tahdon olla Jalotar! huudahti prinsessa ja leimauksena lennähti hän alttarin luo, josta maahan kumosi hekkuman maljan ja kultalippaasta anasti jättiläisen sydämen.
Meidän verrattomalla pyöreän pöydän kuningas Arturillamme on vahvemmat kädet kuin jalat, ja sentähden hovilaiset tätä nykyä ovat huviksensa sokkosilla, kengänkätkösillä tahi panevat toimeen vedenpaisumuksentakaisia ilveitä. Meidän majesteettimme on kuin luotu sokoksi: ei ketään ole helpompi vetää nenästä. Häntä petetäänkin oikein sydämen pohjasta.
Kun joku aika oli kulunut heidän häviöstänsä, että enin sydämen suru oli ennättänyt haihtua, tuli heidän ystävyytensä entiselleen Niemimäkelän isännän kanssa ja he olivat myötäänsä Niemimäkelän työmiehinä ja muutoinkin kaikkena kaikessa, niinkuin ennen olemme jo nähneet, ja jonkun ajan takaa näkivät he vaan hänessä taasenkin suurimman hyväntekijänsä!
Minä olen niin kiitollinen Robert siitä, että Margy saa elää kuiskasi hän vihdoin sano minulle vain, mitä tulee minun tehdä voittaakseni lapsen sydämen? Sinun tulee rakastaa häntä sanoi tohtori hiljaa. Ah Robert, minä olen jo kauan häntä rakastanut!
Niin, siihen oli Adalmina varsin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena eukon kättä. Sillä hänen tietämättään oli sininen haltiatar pitänyt sanansa: Adalmina oli nyt saanut sen lahjan, joka oli kauneutta, älyä ja rikkautta parempi, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen. Paljoa onnellisempi oli hän nyt kaitessansa vuohia, syödessään niukkaa leipäänsä ja maatessaan kovalla olki- ja sammal-vuoteellansa.
Hän ei salannut Esterin vikoja; mutta hän selitti, kuinka hän, joka oli nuorin, äiditön ja hemmottelemalla pilattu lapsi, oli kasvatettu syntymäseutunsa rikkaimmassa kodissa; hän puhui hänen isänsä heikkoudesta, järkähtämättömästä kovuudesta, jota tyttö pelkäsi enemmän kuin kuolemaa; hän ei unohtanut huomauttaa hänen harvinaisista sekä ymmärryksen että sydämen ominaisuuksistaan ja hän lopetti puheensa rukouksella, että hänen äitinsä ottaisi tämän nuoren, onnettoman ja vainotun tytön suojelukseensa siksi, kunnes isän anteeksianto oli tavalla tai toisella saatu hankituksi.
Kuka ties mitä sulhoni meidän köyhyydestämme arvelee nyt kun tänne tulee? Voipi olla, jäänkin kotiin älkäätte siis sitä surko yhtään että minä menen ja teidät jätän yksin. Mitä sinä lapseni puhut? Ettäkö hän olisi semmoinen sulhanen kun tusina muita? Ei, hän ei kysele rikkautta, eikä komeutta etsi vaan sydämen puhdasta kultaa hän etsii.
Hän vaatii ainoastaan sitä, mitä kaikki kristityt opettajat vaativat: sydämen täydellistä kieltäytymistä ja antautumista Jumalalle. Mutta sehän on mahdotonta. Eihän ihminen voi luopua koko entisestä elämästään ja alkaa, niinkuin uusi lapsi, uutta olemista. Ei omin voimin. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Miksi sitä kysyt?
Mutta toisen särkemäni sydämen olin särkenyt huonoudellani, sillä Wendla ei rakastanut minua itseni tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät