United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, kello on puoli kaksitoista ja me syömme päivällistä kello kaksitoista." "Aijaa, joko alkaa?" huudahti Randulf riemuiten. "Nyt sinä jo roikut vaimosi kellonnuorassa. Ehkä et uskalla juoda lasillistakaan enää, voisihan hän sitä huomata. Hahahaa kylläpä sinä olet mainiosti asioitasi hoitanut, Jaakko, minun poissa ollessani!"
"Jollette palaa takaisin, niin täytyy teidän tapella meidän kanssamme." "Ei, älkää ajatelko sitä; mehän olemme ystäviänne." "Me emme tahdo teitä ystäviksemme; me syömme teidät suuhumme!"
No niin, sanoi Porthos, pane ruoka pöytään, Mousqueton, ja sill'aikaa kuin me syömme aamiaista, on d'Artagnan meille kertova vaiheistaan niinä kymmenenä päivänä, jotka ovat kuluneet siitä saakka kun hän jätti meidät. Aivan mielelläni, sanoi d'Artagnan.
Tule syömään kanssamme. Me syömme, Eenokki. EENOKKI. Me syömme me. AAPELI. Onpa tässä mailmassa tekemistä. EENOKKI. Elä puhukkaan. AAPELI. Eeva, Eeva, mitä olen minä tehnyt sinulle, että sinä minulle niin paljon pahaa teit? EENOKKI. Elä ole hänestä huolivanasi. Hyväst! AAPELI. Hyväst! EENOKKI. Läksipä heilakka.
"Ei yksikään saa mennä kotiinsa tänä iltana," mietti sihteeri, ja morsian yhdistyi siihen. "Täällä on tilaa kaikille," toisti Lundberg, "ja aamulla syömme pienen eineen yhdessä." Useimmat vieraat suostuivat tähän, mutta kaupungin herrain täytyi välttämättömästi mennä kotiinsa. "Meidän täytyy mennä kaupunkiin tänä yönä, vaikka vielä sataisi noita-akkoja," sanoi yksi puotilainen.
Mutta nyt täytyy minun todellakin rientää piispankartanoon. Me tietysti syömme yhdessä illallista? TUOMAS: Se on oleva suuri kunnia minulle, herra legaatti. RAIMUND: Vasta pari päivää sitten, teidän korkea-arvoisuutenne. TUOMAS: Ja teidän retkenne menestys, jalo ritari? RAIMUND: Sama kuin teidänkin: palajan tyhjin toimin, vain muutamat harvat panttivangit ainoana sotasaaliinani.
Eivät he kumpikaan vastanneet, mutta se katse, joka ampui heidän kulmainsa alta, oli terävä, salavihainen ja kylmä kuin teräksisen tikarin tumma välähdys. Se oli huonompiosaisten äänetön sodanjulistus niitä vastaan, joiden edut ovat paremmat. Antti oli elinajakseen saanut heistä salaiset vihamiehet. Syöhän sinä nyt siellä ... vielä sitä syömme mekin...
Rouva P. esitteli meidät toisillemme, sanoen: »Neiti Lehtonen, neiti Tuovi ja paronitar S.» Mutta vanha neiti tuli heti minun luokseni, ystävällisesti lausuen: »Minä olen aina tottunut tädin nimeen, ja koska me nyt täällä syömme yhdessä jokapäiväistä leipäämme, niin soisin, että neiti Lehtonenkin minua tädiksi mainitsisi.» Minä olin varsin kiitollinen, ja pian vanha täti ja minä tulimme hyviksi tutuiksi.
Minä en aio jättää kesken tätä asiaa. Ken kerran on kätensä aurankurkeen laskenut... Sen on myös vako loppuun kynnettävä, jatkoi Soisalo. Bravo, bravissimo! Toivottavasti minä en tapaa enää sinua tänä iltana. Et, vastasi Antti, hymyillen hyväntahtoisesti toisen toivomukselle. Kiitos vain hyvästä vahtipalveluksesta! Mutta me syömme huomenna yhdessä aamiaista. Missä? Täällä vai Kämpissä?
Kello 6 aikana lähdemme New-Yorkin valtarautatietä myöten ja syömme iltasemme Niagaran putousten luona. Minulla ei ollut aikaa miettiä tohtorin tuumia, vaan hyväksyin ne umpimähkään. Me hissattiin huoneesimme ylös ja astuimme muutamain minuuttien perästä matka-kapineinemme alas.