Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
"Ja me saamme perunoita monta tynnyriä," sanoi Taavetti, "ja syömme niitä perunoita talvella, kun satulamaakarin työtä teemme." "Vaikka niinkin", sanoi isä. "Ja se onkin hyvä asia, kun perunoita saapi omasta pellosta; siitä on hyvä apu leivälle", sanoi vaimo. II. Kiitä poikaa. Kun lumi suli ja kevät tuli, oli Vähämäen alangossa kiirettä; siinä Simo ja Taavetti käänsivät kenttää nurin.
Minä tunnen sen sydämeni pohjassa". Minä kuuntelen häntä ja pudistan hänen kättänsä; ja me puhumme ja kävelemme ja syömme päivällistä ja niin edespäin; mutta minä en usko sitä. Ei mikään ole todellista. Sofia saapuu aikanansa Doran tätien asuntoon.
Mutta se oli Johannekselta tässä silmänräpäyksessä unohtunut. Tietysti minä olen jo syönyt, selitti Liisa. Johan kello on lähes kolme. Myöskin ajanmeno oli Johannekselta unohtunut. Mutta hän ei siitä hämmästynyt. Olet oikeassa, hän sanoi, katsoen kelloaan. No niin, me syömme sitten pian päivällistä, oikein juhlapäivällisen! Miksi niin? kysyi Liisa. Mikä juhla sinulla on?
Ajatteles, kaikkihan tulee oikeastaan maalta, niinkuin se leipä jota me syömme, ja kaikki ihmiset ovat oikeastaan maalta kotosin, ja kuitenkaan ei kukaan ajattele niitä, jotka kyntävät ja kylvävät. Minä olen vasta täällä ensi kerran ymmärtänyt kuinka surkeassa asemassa toinen puoli ihmisiä on, juuri ne, jotka muutenkin saavat enin raastaa.
"Istuhan rauhassa ja lopeta atriasi!" sanoi Katri^ Pannen kätensä hänen käsivarrelleen ja pidättäen häntä paikallaan. "Anna lehmän ammua; kunhan syömme ensin, kyllä hänet sitte rauhoitan." Juhana istuutui jälleen ja katsoi kummastuen vaimoonsa.
Ei, viruttakaamme ensin hänestä lika purossa, hänhän on hattua myöten ravassa ja näyttää melkein suossa rypeneeltä karjulta, ja sillä aikaa saavat Kalle ja Frits pestä hänen vaatteensa, sillä sellaisena kuin hän nyt on, ei hän voi näyttäytyä missään. Ja vaatteitten kuivaessa täytyy lukkarin ahkerasti liikkua täällä metsässä. Mutta me muut kai syömme päivällistä. Ja niin tapahtui.
"Ja me teemme vaikka mitä, syömme vaikka naulan rohtimia." "Minä osaan polttaa tupakkia, niin että savu käy korvistani." "Ja minä saan savun tulemaan kynsieni alta." "Minä osaan itkeä ja nauraa yht'aikaa." "Ja minä osaan näytellä humalaista." "Pahanpohtimet! Sanokaa jo mitä tahdotte." "Sanokaa niin mitä tahdotte. Pahanpohtimet." Pojat haltioissaan ja uteliaina odottivat mitä heidän piti tekemän.
»Millä ihmeellä pääsisin hänestä loukkaamatta häntä?» ajatteli Nehljudof katsellen noita kiiltäviä, vereviä kasvoja ja vahattuja viiksiä ja kuunnellen hänen hyväntahtoista toverillista löpinäänsä hyvistä ruokapaikoista ja kerskaamisiaan holhooja-asiain järjestämisestä. No, missä siis syömme? Eihän minulla ole aikaa, sanoi Nehljudof katsoen kelloonsa. No sitten tehdään näin. Illalla on kilpa-ajot.
Päivän Sana
Muut Etsivät