Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Suokaa anteeksi, että niin kauan olen ollut lausumatta näitä sanoja.« Eversti rauhoitti häntä sotilaallisella hyvänsävyisyydellä: »Syökää nuori mies! Sillä aikaa voitte vähitellen antaa meidän tietää mitä tarvitsemme. Muuten on minun ryhdyttävä tarpeellisiin valmistuksiin, emmekä voi lähteä matkalle ennenkuin aamulla päivän koittaessa.«
Minä tiedän, että hän on läpeensä suuttunut tähän maatilaan, jossa ainoastaan metsästys antaa hänelle hieman tuloja. Sittepä saamme nähdä, onko maa antelias ja vastaako se minun rakkauteeni. Kas niin, rakkaani, anna nyt elämää tuolle pienelle ahmatille, ja te, pienet pilttini, syökää ja juokaa ja tulkaa voimakkaiksi, maa kuuluu niille, jotka ovat terveitä ja joita on paljon!"
Jos liiaks häntä tarkkaatte, hän suuttuu, Ja kiihko yltyy. Syökää, hänest' älkää Millänne olko. Mies oletko? MACBETH. Olen, Ja rohkeakin, jok' en pelkää nähdä Mit' itse piru kalpenis. LADY MACBETH. Sa hupsu! Tuo pelkos luoma kuva on, se puukko, Jonk' ilmass' ohjanneen sa sanoit tiesi Luo Duncanin.
Pyydän, syökää! SATURNINUS. Miks tuossa puvussa, Andronicus? TITUS. Siks, että itse tahdoin kaikki laittaa Näin ylhäisille pöytävieraille. TAMORA. Olemme kiitolliset, hyvä Titus. TITUS. Niin varmaan, mieleni jos tuntisitte. Mut, majesteetti, mulle sanokaa: Tekikö oikein tuittupää Virginius, Kun omin käsin tyttärensä tappoi, Jok' oli raiskattu ja häväisty? SATURNINUS. No, tietysti.
No, niinhän minä teinkin. Mutta lisäsin niin ilkeitä sanoja hyi, kuinka olin itsekin ilkeä!" Tähän loppui Ellin mietiskely, sillä palvelijoita alkoi saapua suuruksen valmistelupuuhiin. Pian pöytä oli katettu. Vastoin tavallisuutta ei isäntää näkynyt. "Syökää nyt tällä kertaa yksinänne", sanoi emäntä. "Isäntä meni ulkoniitylle, eikä ole varmaa tietoa, koska hän palajaa.
Haudankaivajan mökkiin kuului aivan selvästi joka ikinen sana, ja sanovat muutamat kuuluneen Norolaankin, mut sitä minä en omin korvin kuullut." Ruustinna ilmestyi kynnykselle ja kysyi, ruotsiksi tietysti: "onko sillä vielä asiaa, vai pääsetkö sinä jo aamiaiselle?" "Syökää te vaan rauhassa, minä tulen sitten jälestäpäin", sanoi rovasti.
Metsämiehet olivat palanneet edelliselle yöpymispaikalleen, jossa taas ryhdyttiin sarvaankeittoa syömään niin halukkaasti kuin ainakin metsämiehet päivän paastottuaan. "Syökää lujasti, pojat, sillä huomenna meillä on kova urakka." "Mitä silloin teemme, Taneli? Totta kai lähdemme karhuja takaa ajamaan, sillä eihän meillä liene varsin kiire kantamaan kotiin hirvenlihoja."
"Pikku poika, te valehtelette," sanoi Kenelm; "te ette ole saaneet kylläksenne ruumiin ja sielun koossa pitämiseen. Syökää tuo palanen, muuten annan teille selkään; ja minkä kerta sanon, sen myöskin te'en." Liekö toinen tuntenut itsensä voitetuksi vai ei, oli miten oli, hän söi ääneti paistinpalan, katsoi taas Kenelmin kasvoihin ja sanoi itsekseen. "Minua rupeaa peloittamaan."
"Syökää päivällistä minun kanssani niin kerron sen teille. Katsokaa, tuossa orapihlajien alla veden lähellä on sopiva paikka. Nyt heretään työtä tekemästä, niinkuin näette; minä lähden hakemaan vähän olutta, ja, sitten tapaamme toinen toisemme tuolla."
»Minun on huomautettava, sir», lausui Alan, »etten kymmeneen tuntiin ole ruuan kipenettäkään suuhuni pannut, ja se on pahempi keuhkoille kuin mikä puuro tahansa koko Skotlannissa.» »Minä en tahdo mitään etuja, Mr Stewart», vastasi Robin. »Syökää ja juokaa, minä teen seuraa.» Molemmat söivät vähän lihaa ja nauttivat lasin Mrs Maclarenin puuroa.
Päivän Sana
Muut Etsivät