Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Niihin kun kesäpäivän koskevi suu, ruskovat marjat, Kohdakkoin punanaan on yltähän puu; lintujen karjat Kilvoin pihlajan ääreen parveutuu, terttuja syö; Marjoja maistain leikkiä lyö lapsien sarjat.
Minä sanon: »Nyt minä menen ottamaan kalan ... nyt varmaan syö ... siitä ja siitä.» Ja jos minä silloin onnistun ja onnistun vielä toisenkin kerran, saattaa se toisista näyttää miltei taikurimaiselta. Sillä ainoastaan onnistumiset jäävät muistiin ja epäonnistumiset unohtuvat.
"Kesäkuu menemäs, Lemmenkukka toivomas, mutta tietämäs aivan hyvin että Indianit nukkumas; odottamas isää. Sotilaat syömäs, juomas, nukkumas aina kun ei taistele tai ole sotajälellä; silloin eipäs milloinkaan nukku, syö, juo ei koskaan olemas väsyksissä. Sotilaat nukkumas nyt." "Suokoon Jumala että niin olisi, mutta menkää, Kesäkuu kulta, ylös ja katsokaa tarkkaan ympärillenne.
"Niin, te katsotte ylös minuun, sanoi hän, ja ajattelette: sinä puhut kauniisti rakkaudesta, mutta syökö kerjäläinen sinun omassa pöydässäsi sinun rinnallasi? Ja minä vastaan ja tunnustan: ei, ei syö, vaan kuivan leipäkannikan saatuansa palautetaan kyökistä takasin mierontielle. Minä olen yksi heikoimmista ja huonoimmista tässä saapuvilla olevista.
»Meitä suosi mitä ihanin ilma, ehkä liiankin ihana, sillä tyyni kirkas säähän on kaikkein huonoin lohi-ilma, varsinkin heikosti virtaavassa vedessä, jossa syötin pakostakin täytyy kulkea hitaasti ja jossa kalalla on hyvää aikaa tarkastaa pyydystä, ennenkuin se sen ottaa. Kuta enemmän ja pettävämmin pyydys jäljittelee sitä kalalajia, jota lohi sillä hetkellä syö, sitä varmimmin se on saatavissa.
"Semmoinenko tervehdys oli myöskin se linnunpesä, jonka sinun ruskea lemmen lähettilääsi vei tuonne sisään?" "Luonnollisesti. Se on jo kolmas. Ensiksi minä lähetin kauniin pelkistä granaattikukista tehdyn kukkavihon ja sen lisäksi runon pätkän, jonka minä tänä yönä sepitin, sitten korillisen persikoita, joita hän niin mielellään syö, ja nyt kyyhkyset. Tuossa on hänen vastauksensa. Armas kultaseni!
»Soi simapilli, kutsuos immet kuusikon helmasta karkelohon! Kuutamo kaunis alkava yöhyt kaikki ne käskevi karkelohon. Liehuos liina, huiskios huntu, verho sa ihanan impeyden! Impinä täällä vain elon kaiken leijaamme lehvillä kuusosien. Ei sinipiiat lemmestä huoli, aarre se vainen on ihmisien. Aarreko? ei vaan kalvava tuska, riemun ja onnen mi ontoksi syö.
Niin, innostusta mun tosiaan Sopii verrata syömäsimpsukkaan, Mi ruoka, jos sitä et tuorna syö, Myös inhottavasti vastaan lyö. Ei intoa, kuni silakkaa, suotta Voi suolassa pitää monta vuotta. Itsetunto. Kukin tok' on ihminen! Jos hän tarkastaapi: Ett' ei luonto häntä myös Loukkaa, nähdä saapi. Riemut, tuskat monetkin Häll on omanansa: Mitäs muuta siis kuin ain' Olla oivillansa. Arvoitus.
Susi ja koira ovat verivihollisia; milloin ne vaan tapaavat toisensa, syntyy niiden kesken taistelu elämästä ja kuolemasta. Jos susi voittaa, syö se vastustajansa, mutta koira sitävastoin jättää tappamansa suden tämän omien toverien saaliiksi. Susi ei helposti kesyynny. Jos sen penikkanakin ottaa hoidettavaksi, pyrkii se vanhempana takaisin viileyteensä.
Syötiin ääneti, muuta melua kuulumatta kuin hopealusikkain kolinaa. "Tuossa, lapseni! Ota isän suuri kuppi... Ota se, koska isä sitä tarjoo!"... Totta tosiaankin, hän oli kaunis tuo silmäterä!... Kas vaan käsiäkin, kun hän syö! hän oli kalpea ja hieno kuin muna. Kapteeni huokasi ahdistetuin mielin ja lykkäsi lautasen pois luotaan. Kyyneleet puhkesivat Inger-Johannan silmiin...
Päivän Sana
Muut Etsivät