Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Portailla hän katsahti Johanneksen silmiin vallattomasti ilakoiden ja ikäänkuin pyytäen tunnustusta tälle urotyölleen. Hän näytti vieläkin olevan oikein ylpeä saaliistaan. Eikö hän suutu? kysyi Johannes viitaten päällään palatsiin. Hän! Mitä vielä! hymyili Liisa. Tietäähän hän, että rakastan sinua. Olen aina rakastanut enkä tule koskaan tässä elämässä ketään muuta rakastamaan.
Olet hulluna aina siihen, jonka viimeksi näet. No, Topra, suonutko tiehesi. Topra, lapset heräävät, hyi, sinua, Topra! Kluhman jelu, jelu, Kluhman jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui. Kluhman jelu, jelu... MATLENA. Laske alas, Topra, taikka minä suutun. TOPRA-HEIKKI. Kluhman jelu, jelu, Kluhman jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui. Etpäs suutu! Etpäs, etpäs. MATLENA. Suutun, totta.
Olisiko se mahdollista, että Antero häntä rakastaa? Kun Antero palasi pappilan vanhaan tupaan, tapasi hän Laurin kiihkeästi kävelemässä edestakaisin lattialla. Ei minusta ole mihinkään, ei minun uskoni mitään auta, paastoni siellä korvessa ei ole minua parantanut. Kiusaaja seurasi minua sinnekin. Miksi on hän minulle niin ystävällinen? Miksei hän suutu minuun, vaikka koetan olla tyly?
LIISA. Ihmepä olisikin, jos ei pukisi semmoisia kasvoja vaikka Ei voi verratakaan siihen, mitä ne olivat nuorena ollessa. LIISA. Aivan niin. Silloin oli hän kuin elävä Jumalan enkeli. Ensi kerralla tietää akka pitää kielensä kahleissa. Se käy kyllä liian vaikeaksi sinulle, Liisa! Kas niin, vanha höpsö, älä nyt suutu.
Mutta älä suutu... koetetaan ottaa selkoa kuinka se oikein on.» He menivät peräkanaa kiireisesti porstuan läpi. Tytär seisoi muurin luona kuin kivettynyt, katse maassa, kasvot tuhkanharmaina. Keskitalo tunsi tukehtuvansa. Hän oli aikonut kysyä jotain Uutelasta, nyt se oli tarpeetonta. Ainoastaan suuren synnin tehnyt voi olla tuon näköinen. »Onko se totta?» sai hän vaivoin kysytyksi.
PENTTULA. Mitä minusta tahdotte? LOVIISA. Tulen tuon entisen asian johdosta. Ettehän minuun suutu, Penttula? Tahtoisin vain muistuttaa teitä lupauksestanne Juhannus-yönä kalmiston kohdalla, tiedättehän? PENTTULA. Luuletteko mun sen unohtaneen? LOVIISA. Ajattelin että muilta toimiltanne kenties olisitte voi, Penttula, älkää pahastuko, mutta kun en vielä ole mitään muutosta huomannut.
Sinuakin olisin tahtonut ... nyt saat hänet jo pitää ja pidä herran nimessä, mutta silloin kun sinä siitä kerroit, kuinka se oli tapahtunut, kuinka olit häntä suudellut ja syleillyt ja kuinka hän puristi sinua rintaansa vasten ... minä olisin tahtonut tapella kanssasi. Ja jos muistat, niin koetin minä aina saattaa sinua naurunalaiseksi hänen silmissään.» »Elä suutu! Ei se ole sen kummempaa.
"Oliko se niin pahaa?" "Oli pakeneminen tietysti, se pitäisi sinun itsesi tietämän. Vaan mitä näyttelijöihin tulee, niin en tunne niistä ainoatakaan, enkä siis voi sanoa, ovatko he hyviä vai pahoja. Oletko nyt tyytyväinen?" "Ilse, älä suutu, mutta minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle, Kristiina on äärettömän onneton, hän on kadottanut äänensä", lausuin minä epäileväisesti.
»Mistä hiidestä ne tuon jutun ovat saaneet, sen on Maija varmaankin kokoon pannut omasta päästään», sanoi Jaakko ja rupesi sitte suoraan kertomaan, mitä hän Mikolle oli puhunut, lisäten: »Nyt sen tiedät, oikean asianlaidan, suutu nyt minulle sitte, jos voit; ymmärräthän sinä, että minä vain, kun pelkäsin sinun kotiani halveksivan, tuskissani jotakin puhuin.»
Kävelin metsään ja siellä olin koko päivän. Heti hävisi viha, vaan paljon jätti työtä jälkeensä: paljon oli ajatuksia. Kaduin että suutuin niin armottomasti ja lupasin itsekseni, että en suutu enää niin sokeaksi toista kertaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät