Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja nyt, virkkoi Paul reippaasti, pyyhkiessään kirkkaita kyynelhelmiä kauneista, tummista silmistään nyt on kaikki taas tuleva hyväksi jälleen, nyt ja'amme toistemme kanssa kaiken elämän ilot ja surut ja uuden liittomme vahvistaa... Hän keskeytti lauseensa hämilleen mennen. Hän ei vielä tiennyt, mitä kaikkea uskaltaisi ajatella veljestään.
"Sillä, katsokaa, siihen vaaditaan varovaisuutta," sanoi kapteeni Jorgan, tarttuen Hughin käteen; "suuret ilot ovat yhtä vaaralliset kuin suuret surut kenties vielä vaarallisemmatkin, siitä syystä, että ne ovat harvinaisemmat tässä maailmassa. Ja sitä paitsi minä tahtoisin poistaa naisten epäluuloa minua kohtaan ja saattaa teitä takaisin onnellisena; suokaa siis tämä toimi minulle."
Hän uskoo ja toivoo ja uinuvi vain ja kiittävi onnea unelmain, kun surut ne yölliset saapuvat tai aavehet kolkuttavat. Ja näin hän kiittävi onneaan: »Oi, vilkkuos valheen valo! Mitä siitä jos pieni on mökkini vaan, kun mulle se suuri on talo! Mitä siitä jos lieteni kylmä on, kun mulle se antavi auringon, ja muut jos ei lintua kuulekaan, kun mulle se laulavi vaan!» Hän istuu ja hymyy ja hyräilee.
Iloiselta ei näyttänyt kukaan Suomessa tähän aikaan. Edelliset ja nykyiset surut olivat painaneet leimansa vanhoihin ja nuoriin, eikä Maria ollut minään poikkeuksena. Mutta kun syystä jostakin hänen intonsa virisi tahi hymyily nousi hänen huulilleen, silloin koitti tämä sisällinen kimellys vielä selvempänä ja levitti noihin nuoriin kasvoihin heleyttä, jommoista ei nähty muissa.
Mutta toiset surut astuivat entisten sijaan ja Markon laihat, vaaleat kasvot, jotka yöt päivät haamottivat hänen silmissään, vaikuttivat haitallisemmin kuin katakombit. Kun poika hiukeni, äiti havaitsi, että hän itsekin hiukeni! Hän ei puhunut siitä kenellekään. Hän pelkäsi, että hän enentäisi puolisonsa surua.
Lämmitellyt elämän pakkasissa paleltunutta sieluaan Johanneksen lieden ääressä. Katsonut kuivin silmin, mutta murhe sydämessä hänen aviollista kurjuuttaan. Tohtinut vain Johanneksen lapsen kanssa kahdenkesken ollen oman rajattoman rakkautensa ilot ja surut ilmi jokeltaa. Ja minä kun en tuosta tiennyt mitään! valitti Johannes.
Laulakaahan muut, ei minusta ole tänä päivänä. Ei näy olevan, ihme, kumma. Mikä miehen masenti? Sairasko olet vai muutko surut painavat? Enpähän sairaskaan, vaan eihän tuota aina... Laulakaahan pois. Vielähän sinä eilen heläytit täydeltä emätiltä, mikä sen nyt tukki. Sinun ääntäsihän tässä on totuttu kuuntelemaan. Vaikka ... tänä päivänä ei sydän laulata.
ANTTI. Sinä et vielä tiedä, Topra, mitä täällä on tapahtunut. Ville on eronnut meistä. TOPRA-HEIKKI. Eronnut ? ANTTI. Ville on kuollut. Kylmä ruumis tuossa vaan on jäljellä. MATLENA. Kaikki surut yhtaikaa! TOPRA-HEIKKI. Kylmä ruumisko vuoteella, tuossa? MATLENA. Niin, Villen ruumis. Toinen metsässä. ANTTI. Tahdotteko katsoa? Elkää peljätkö. Ei hän tee pahaa kenellekään.
Hän on surut ja puutteen hänen poskiltaan pois suudellut! Lepää rauhassa! Esirippu lankee. NELJ
Se on hyvin epäjalo ja osoittaa pakanallista käsitystä siitä suhteesta, jossa mies ja nainen yhtyvät yhdeksi. Se on molemmin puolin kurja ja alhainen keksintö, joka täydellisesti pudistaa pois kotisivistyksen suuren työn, kotikasvatuksen ylevät surut ja urhoolliset vaivat kasvatus, jossa vanhemmat oppivat enemmän kuin opettavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät