Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Sillä surulla ja tuskalla tunnen tekeväni syntiä, mutta tahdon panna turvani Häneen, pilvien takaiseen, ja odottaa, mitä aika tuo mukanaan.» Mutta Iankaikkinen ei suojellut häntä, eivätkä hän ja Runeberg kumpikaan pitäneet silmällä itseään.
"Sangen vähän, Sir, varon minä", vastasin minä, puhuen hänelle sillä kunnioituksella ja surulla, jota tunsin; "mutta olkaat hyvä ja uskokaat minua, minä olen ajatellut omaa maallista tilaani. Kun selitin sitä teille, olimme jo kihloissa ". "Minä pyydän", lausui Mr.
Kun olimme hyyränneet tämän paikan, ostin vähän kylmää lihaa jostakin ravintolasta ja vein matkakumppanini kotiin teetä juomaan; jota menetystä, minä sanon sitä surulla, Mrs. Crupp ei hyväksynyt, vaan päinvastoin paheksi.
Mutta kenties te olette suutuksissa minulle, hyvä herra? Siitäkö ettäs nukuit? En, ystäväni; jos minä olisin uskonut matkalaukun sinun haltuusi, niin olen varma siitä, että olisit pysynyt valveilla. Minä en syytä muita kuin itseäni enkä tosiaankaan ai'o ruveta suurella surulla itseäni rankaisemaan.
Hänen seikkaileva elämänsä oli opettanut hänelle keinon, miten sodassa rikastutaan, ja vastoin tahtoakin tunki hänen mieleensä ajatus, joka muistutti tuota vanhaa sananlaskua: "Mitä synnillä ja vääryydellä kootaan, se surulla ja murheella menetetään."
Kun tunsit talohon tulla, Niin tunne talossa olla; Ei meillä surulla syöä, Ei eletä huolen kanssa Maitotiinu on tietyssäsi, Piossasi piimäpytty Voivatinen vallassasi. Voi veikko, mitä vetelet. Käkesit käkösen tuoa, Kuletella kukkulinnun, Tuoa maalta maan parahan, Veeltä valkian valita; Ei käki kätehen saanut, Kukkulintu kumppaliksi, Veelt' et valkiita valinnut, Tuonut maalta maan parasta.
Pidä huoli pikku Helmistä, muuta ei ole minulla sinulle uskottavaa." Kapteenin surulla ei ollut rajoja tämän tapauksen jälkeen. Hänestä tuntui siltä kuin paras osa maailmaa olisi hänen vaimonsa kanssa sortunut haudan pimeyteen ja että hän olisi itsekin sinne vajonut.
Heidän jätettyään hänet yksinään, näin minä hänen ottavan kirjeen povestaan, suutelevan ja lukevan sitä, ja kuulin hänen isoon ääneen valittavan, josta, niin tietoviisas kuin olenkin, en saattanut olla suuresti liikkumatta." Ahmedin hellä sydän täyttyi surulla näistä sanomista. "Ah, aivan todet olivat sanasi, viisas Eben Bonabben," huusi hän; "huolet, surut ja unettomat yöt ovat rakastavien osa.
"Minä näen surulla, että olette murhe-vaatteissa, Sir", lausui Mrs. Steerforth. "Minä olen, onnetonta kyllä, leskimies", sanoin minä. "Te olette kovin nuori ja kuitenkin semmoisen tappion kokeneet", vastasi hän. "Minua pahoittaa kuulla sitä. Minua pahoittaa kuulla sitä. Minä toivon, että aika lohduttaa teitä". "Minä toivon, että aika", arvelin minä, katsellen häntä, "lohduttaa meitä kaikkia.
Hän oli suurella surulla ja mielipahalla havainnut, että hänen oikein ja väärin koottujen rahojensa päällekirjoitukseksi oli tullut: "menkäät kaikkeen maailmaan". Hän kuoli hyvin mielellään, sillä hän tahtoi päästä enempää näkemästä. Poikansa, Matti, oli tuon oudon kirjoituksen kirjoittanut hänen rahoihinsa, ja sen kirjoituksen mukaan alkoivatkin rahat huilata kaikkeen maailmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät