Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Itse oli hän vaan varjo siitä mitä hän muinoin oli ollut ja hänen ainoa ilonsa oli äitiänsä hellästi hoitaminen, joka päivä päivältä kävi yhä heikommaksi ruumiillisten voimainsa suhteen, mutta näytti vahvistuvan uskon voimassa. Sadok näki sydämen surulla kuinka hänen vaimonsa läheni lähenemistänsä maallisten kärsimysten loppumista, mutta keskellä tätä surua hän riemuitsi hänen poispääsöstänsä.
Hän ei silloin vielä aavistanut, mitä se hetki oli häneltä vienyt! Muutamia viikkoja myöhemmin hän sen havaitsi summattomalla surulla, haikeassa ahdistuksessa, joten koko sielunsa oli menehtyä: hän oli äänensä kadottanut. Tohtori Snobbers oli ainoa, joka ei ihmetellyt varomattoman iltakävelyn seurausta.
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Menkö toinen miehiämme Hiitten hirveä ajohon, Sai palan lahoa puuta, Senki suurella surulla." Katrin parannus. Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä kiven kolossa, Niin sen piukki pirran ääni, Kun kivisen kirkon kello.
"Eikö siis sielu tällaisten mielenliikutusten alaisena ole kokonaan ruumiin kahleissa?" "Miten niin?" "Koska nautinnolla ja surulla aina on ikäänkuin vaarna, jolla se sielun vaarnitsee ja naulaa ruumiin kanssa yhteen sekä tekee sen ruumiinkaltaiseksi, niin että se arvelee todeksi sitä, mitä ruumiskin siksi sanoo.
Palatessaan hän piti sydämestään kiinni ja kuiskasi: Jumalan kiitos, se oli vaan se tai se. Vielä pani ompelija merkille, ettei hän milloinkaan surulla eikä kaipauksella puhunut miehensä lähdöstä eikä liioin välittänyt siitä, että koko kevättalveksi jäisi yksikseen. »Eikö rouvalle tule ikävä, kun niin pitkäksi aikaa täytyy erota rehtorista?» hän kerran kysyi.
Valitettavasti on muistoni joutunut kadoksiin ja siis olen tuosta saarnastasi vähän pitävä; myös toivon tämän olleen viimeisen puheen, jonka herra siveyden saarnaaja on pitänyt, etenkin koska kaikin voimin olen koettava etten enään koskaan kunnian arvoisuuttanne näkisi." "Tuo toivosi voi sangen helposti toteutua", vastasi Antero surulla.
Tuo, Sinikka, oltta tänne, Haarikka urosta kohden! Sinikka tuo olutta. Näittekö kylissä Kirrin? SORMO. Kirrin on kipeä mieli. Siellä se kuleksi kurja Neuvotonna, toivotonna. NUORI JOUKO. Eikä lähtenyt keralla? SORMO. Ei keralla; yksin lähti Metsätietä uhkamielin, Siskoas surulla muisti, Sinua kovin kiroili Pettäjäksi. NUORI JOUKO. Taaton poika! Pettäjäksikö minua?
Kun astuin alas siihen pitkin suikertelevaa polkua sillä vuorenvietoksella, josta näin sen kumottavan kaukaa alhaalta, luulen, että joku kauan aikaa poissa ollut kauneuden ja tyvenyyden tunto, joku laakson rauhasta syntynyt, lievittävä vaikutus heikosti virisi rinnassani. Minä muistan, että kerran seisahduin jonkunlaisella semmoisella surulla, joka ei ollut kokonaan masentava, ei aivan toivoton.
Yhä suuremmaksi tuli hänen ja pärekattoisten talojen väli, kunnes ne vihdoin katosivat ja ainoastaan kirkon tornin sininen kiviluiskainen katto jäi näkyviin; ah, ja kun nyt aamumessun kellot alkoivat kuulua, silloin oli se hänestä, kuin viimeinen tervehdys kotoa ja kyynelsilmin peitti kasvonsa lausuen surulla: "Minä en ole rakasta, vanhaa kylää koskaan jälleennäkevä!"
"Te olette keskeyttäneet ruumiillisen unenne, kokoontuaksenne täällä, Herran huoneessa; keskeyttäkäätte nyt myöskin sielunne uni ja valvokaatte ja rukoilkaatte, jotta sielunne silmät avettaisiin! Valvominen on monta laatua. Tuossa istuu rakkaus murheellisena hädän ja kärsimisen vuoteella: se on valvominen surulla, mutta jos on rakkaus oikea, niin löytyy siinä myös toivoa ja lohdutusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät