kiviluiskainen

Päivitetty: 22. elokuuta 2026

Yhä suuremmaksi tuli hänen ja pärekattoisten talojen väli, kunnes ne vihdoin katosivat ja ainoastaan kirkon tornin sininen kiviluiskainen katto jäi näkyviin; ah, ja kun nyt aamumessun kellot alkoivat kuulua, silloin oli se hänestä, kuin viimeinen tervehdys kotoa ja kyynelsilmin peitti kasvonsa lausuen surulla: "Minä en ole rakasta, vanhaa kylää koskaan jälleennäkevä!"

Oskar Höcker - Elävänä haudattu: Tosi kertomus vuodelta 1857 (Ps. 85, 10)