Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Toivon terttuja tavotit, muiston kukkia keräsit, keräätkin ikäsi kaiken, polun poimit kahden puolen, elontiesi toivottoman, taipaleesi tarmottoman onnen ollehen muruja, et iloja, et suruja, poimit rinnan riutumusta, tahdon nuoren talttumusta, unelmaisi uupumusta, polttoa ilon-ikävän, aikehia, aattehia ammoin jo ajateltuja, tuntehia, tunnelmia tuttuja tuhannet kerrat, tuokioita mennehiä, kausia kadonnehia, yön hämyjä hälvenneitä, ruskoja rusottaneita, elon entisen menoa, Tuonen tyhjyyden tuloa."
Kunnianhimo ja taistelu olemassaolosta panee unohtamaan "haavat". Elämää ja suruja pitää katsella niinkuin kaksintaistelija naarmujaan. Entä sinä? Sinunkin on pidettävä huolta, että voit olla kuin kaksintaistelija. Etkö voi lyödä miestä kuoliaaksi? Eikö sinulla ole kilpailijaa? Lempo vie, koeta edes löytää joku! Minä voin sinulle sanoa, kuinka se vilvottaa! Vaan siitä ei enempää. Auf und davon!
Sinikka istuu allapäin värttinänsä ääressä. LALLI: Onko totta, mitä äitisi sanoi minulle? SINIKKA: Mitä? SINIKKA: Enhän minä pelkää sinua, isä. LALLI: Ei olisi ihme, jos välistä vähän pelkäisitkin. SINIKKA: Tiedänhän, isä, että sinulla on suruja. LALLI: Minulla? SINIKKA: Isä! LALLI: Hyvä mies on Inko. SINIKKA: Hän aikookin muuttaa pois, kauas täältä, salojen hämärään.
Kun Marianne oli toista mieltä ja sanoi, että hän harvoin on nähnyt niin iloista ja hyvälahjaista pikku tyttöä, vastasi rouva Lepailleur hiljaisella äänellä: "No niin, kyllä hänellä päätä on, mutta tyttöjä ei voi kuitenkaan missään tapauksessa lähettää Pariisiin, ne täytyy vaan naittaa, ja siitä on paljon suruja ja se maksaa paljon rahaa.
Se oli sekin yksi Eeron suurimpia suruja, että hän suorastaan pelkäsi nuoria, iloisia tyttöjä vaikka he samalla hänessä herättivät sellaista kaihokasta ikävöimistä, kuin kaikki, mikä oli kaunista ja runollista. Hyvästi nyt, nyökkäsi Elina samassa ovelta ja seuraavassa silmänräpäyksessä Eero kuuli hänen hameenhelmojensa hulmahtelevan portaissa. Nyt ei enää sopinut jäädä tänne yksin ajatuksineen!
Ja kirjasi! Sen me lähetämme ulos maailmaan, ja se voittaa kyllä kerran suosiota sekin!» Suloiset äänet! te jotka olette kotoisin onnellisista kodeista, kuinka suuria suruja te osaattekaan lievittää! Petrea tunsi niiden parantavan voiman. Hän vuodatti rakkauden ja kiitollisuuden kyyneleitä. Tuntia myöhemmin hän osaksi tyyntyneenä seisoi ikkunassa katsellen katuliikettä.
Moni poikasi pyrkivi päivähän päin, mut kellä on onnea, kellä? On hullu ja houkka se lapsonen maan, joka suruja syömeensä sulkee. Ja kauvaksi orhit ne korskahtaa, kun kuoleman valtias kulkee. Lakkasi laulu poikasen. Heräs hän keskellä kuohujen; koski pauhasi, vaahto pärskyi, mela vapisi, venhe tärskyi, kastuvi poski poikasen se on suudelma Vellamon neitosen.
Olin kuulevinani hänen raikasta nauruansa, joka voisi saattaa ketä tahansa unhottamaan, että suruja olikaan ihmiselämässä, sekä hänen sydämellisen lempeästi helähtelevää ääntänsä, kuin hän puhui jostakin, jota hän sydämestään olisi suonut. Oli minulle käsittämätöntä, että kaikki tämä, joka oli ollut minun, tästä hetkestä saakka tulisi olemaan minulle vierasta.
"Oletko sairas", lisäsi hän huolestuneen näköisenä. "En ei se ole mitään. "Mutta älä katsele minua tuolla tavalla kuten äsken ja tänä aamuna." "Suo anteeksi, kuningatar", sanoi Vitiges kääntyen toisaalle. "Katseeni ei enää loukkaa sinua. "Minulla on ollut paljon, hyvin paljon suruja näinä päivinä.
Minä vaan ajattelin että me kaikki tulemme kokemaan sellaisia suruja ennenkuin mekin häviämme näkyvistä." "Lily!" huusi Mrs Cameron, joka oli pysähtynyt hautausmaan portilla. "Mitä, täti?" "Mr Ewlyn tahtoo tietää kuinka pitkälle sinä olet ehtinyt 'Numa Pompilius' nimisessä kirjassa. Tule vastaamaan itse!" "Voi, noita ikäviä aika-ihmisiä!" kuiskasi Lily nenäkkäästi Kenelm'ille.
Päivän Sana
Muut Etsivät