Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä, Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä. Voi kuinka tyttöparan onki minun käynnä, Muretta ja surua on sydämeni täynnä. Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee, Eik' ole kuka minut murehista kätkee. Vuoteni kulki, kun virtanen vesi; Mikä mulla tullee viimenki esiin. 52. T
Minun ei tarvitse tässä ruveta kertomaan sitä kauhistusta, minkä Mikon tapaturmainen kuolema koko talon väessä vaikutti. Tarpeetonta on kuvata isän surua, äidin lohduttomuutta, ja veljien katkeraa katumusta ja murhetta. Mutta aika kaikki parantaa ja niinpä olisi epäilemättä meilläki käynyt, ellei Tapanin lohduttomuus olisi tehnyt sen mahdottomaksi.
Surua ja iloa, kauhua ja ihastusta, tuskaa ja suloa puhkeamme välittömästi kuvaamaan kasvojen tai muun ruumiin osan liikkeillä taikka kutakin mielentilaamme ilmaisevilla äännähdyksillä ja huudahduksilla. Samoin ilmaisemme keveätä ilomielisyyttä eri liikkeillä ja äänillä kuin juhlamieltä.
Viisaus ja varovaisuus kieltävät häntä tekemästä sitä, puhumattakaan siitä kiitollisuusvelasta, jossa hän on kuningattarelle, ja joka asiain näin ollen myöskin merkitsee paljon. En tosin epäile, ett'ei hän sydämmessään tunne surua ja epätoivoa asioiden kurjasta tilasta, mutta hänen täytyy salata se.
Ollen tällainen mielenliikutus, on se vihansekaista surua, joka johtuu siitä, että näemme hyvää tapahtuvan niille, joita pidämme sitä ansaitsevina. Tässä saattaa vain onnen tuottama hyvä tulla kysymykseen.
Eräs näiltä seuduilta kotoisin oleva tietäjä-akka oli nähnyt unta, että koko Ruotsin valtakunta oli kullalla peitettynä ja ruusuihin puettuna. Tämän hän oli selittänyt, niinkuin unia selitetään, päinvastaiseen suuntaan, eli niin, että suurta köyhyyttä ja surua oli odotettavissa. Mutta reippaimmat ja iloisimmat olivat sitä mieltä, että sellaiset unet on sanan mukaisesti selitettävä.
Rakkauteni tunnustuksesta ei luonnollisesti koskaan mitään tullut, kunnes Niin, enhän vielä ole kertomuksessani niin kauas päässyt. Se oli sitten syksyllä. Vanhaa emäntää näin minä hyvin harvoin. Mutta Helenan kasvoista saatoin lukea, että jotakin surua hänellä oli. Silloin kuulin eräänä päivänä pihalta muutaman vieraan herran puhetta.
Tunnustaa täytyy, että kumpikin tunsimme kowaa surua toisistamme erotessa; olipa aiwan kuin koko elämän kuorma, jonka tähän asti olimme yhdessä kantaneet, olisi nyt laskettu erikseen kummankin päälle.
Voitteko uskoa, Jacobi, että minä, puoliso, monen lapsen äiti, voin hyväksyä niitä tunteita, joita te tänä iltana niin ajattelemattomasti ja peittelemättä olette ilmaisseet? Voitteko uskoa, että minä siitä tuntisin muuta kuin mitä suurinta mielipahaa ja surua?
Minä olen niin usein, keskellä suurinta onnellisuutta, tuntenut haikeaa kipua, ja keskellä katkerinta surua tuntenut miten tuska on muuttunut syväksi onnen tunteeksi, miks'en silloin voisi näennäisessä kovuudessa havaita rakkautta?" Erland kääntyi kärsimättömästi pois ja lähti huoneesta, kohauttaen olkapäitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät