Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Viimein hän ei enää jaksanut suruansa kantaa, vaan painui tuolin selkänojaa vastaan ja alkoi nyyhkiä. Se ei ollut surua. Hän oli liikutettu, loukattu kainoimman sielunsa syvimpään pohjukkaan asti; eikä siitä ollut vähääkään apua, että isä ja molemmat vanhemmat naiset koettivat lohduttaa häntä.
Ne päinvastoin, jotka hillitsevät mielensä, päättäen panna toimeen suuremman koston, tuntevat surua ajatellessaan, että vihastumista herättänyt teko heidät siihen pakottaa. Välistä he myös pelkäävät tekemänsä päätöksen pahoja seurauksia, ja sentähden he ensin muuttuvat kalpeiksi, kylmiksi ja vapiseviksi.
Työihmisen minä olisin tahtonut siitä tehdä, mutta kun se pienestä asti on ollut semmoinen krääkkä. En minä sitten ymmärrä. Sitä pelkäsi, että surua se teille tuottaisi. Sitäkö pelkäsi?! Missä hän nytkin on?
Sitä virttä laulaminen, jota johtuu mieleen; Kumpa kultani tulisi, ottaisinko viereen? Minäpä se huitra likka, huitra likka raukka, Istun pojan polvilla vaikka aamuun saakka. Ei oo mulla surua, ei surua, ei huolta, Käypi mulla sulhasia Turun tuolta puolta. Mitäpä mun tarvitsee suurta surua kantaa, kun on kulta mielessäni, joka ilon antaa?
En siis tietänyt sitäkään, että hän oli palannut setänsä luo, ennenkuin eräänä päivänä sanomalehdessä huomasin seuraavan "onnettomuuden merellä:" Kovassa myrskyssä viime viikolla tapahtui näillä seuduin onnettomuus merellä, joka on herättänyt surua laveissa piireissä, kuin herra maakauppias Holt kotimatkalla n pitäjän käräjäpaikalta purjehti kumoon ja hukkui veljensä tyttären kanssa, joka oli hänen seurassaan.
"Vain puolen tuntia takaperin", sanoi de Vaux huokauksella, joka samalla ilmaisi niin surua kuin suuttumusta, "olisin samaa sinusta sanonut!" "Teidän ympärillä on pettureita, Englannin kuningas", jatkoi sir Kenneth. "Voipi kyllä olla niinkuin sanot", vastasi Richard. "Onhan minulla siitä nähtävä todistus edessäni".
VALTANEN: Uuno tänne! Uuno! Joudu alas, isä kutsuu... Aleksander, minä rukoilen sinua, älä ole hänelle liian ankara! Sinä aivan vapiset! Jätä toiseen kertaan. Eikö meillä ole surua jo kylläksi... Mennyt Ja paperi allekirjoitettu! Isä, isä Miksi jätit hänet? UUNO: Vai niin. Sitä en olisi uskonut teistä, isä. VALTANEN: Kaikki tietävät sinut hyväksi uimariksi ... ja testamentista...
Minä menen kaupunkiin ja kaupungist' on pesti, Tulen sieltä kotihin, kun paras herran leski. Ei oo likoilla surua, eik'oo yhtään hiukkaa, Poikia käypi kylissä että liivit liuhkaa. 22. T
Ehdittyänsä ulkopuolelle kylää, seisahtuivat talonpojat ja katsoivat takaisin palavia asuinpaikkojansa. Heidän terävillä kasvoillansa havaittiin enemmän vihaa, kuin surua. He eivät mielellään olisi ottaneet osaa siihen tuimaan taisteluun, joka riehui heidän kotoseutunsa ympärillä, mutta Venäläisten väkivaltaisuus pakoitti heitä siihen.
Sinne jää koti, sinne äiti ihme kyllä, ilman suurempaa surua ja kaipausta. Ei ymmärrä lähtevä, miksi äidin silmät vettyivät. Ei ymmärrä vielä, mistä lähti ja minne menee. Kohta tulevat kuitenkin äiti ja koti korvauksensa saamaan. Mutta selonteko siitä ei kuulu tähän kertomukseen. Siinä sitä nyt sitten ajaa kolisteltiin isän kanssa routaista tietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät