Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Voi veikkoinen, se mahtaa tuntua kolkolta! Minä en tosiaankaan uskaltaisi olla sitä edes neljänneksi osaksikaan. En koskaan uskaltaisi mennä naimisiin kenenkään Blumin kanssa. Me, me, me ... rakkaat ystäväiset, koossa pysymme!" Tuo lause huvitti Lisbetiä niin, että hän sitten monta päivää surisi Doran korvaan: "me-me-me ... me-me-me..."
Kun näin, että miehillä oli hiukan jouto-aikaa minua kuulla, kerroin heille uneni äidistäni. Isäntäkin oli sen kuullut, ja hän sanoi sen johdosta: varmaankin tein siinä väärin, että sinun otin mukaani, ilman äitisi tietoa asiasta. Siitä voisi niin käydä, että hän surisi hiukset pois päästään, jos vaan kauvan rupeat täällä viipymään. Mutta mitä vielä, enhän tuota sentään usko.
Silloin hän jättäisi Uunon ja varmaan sekä itse sitä surisi että Uuno tulisi onnettomaksi; minä taas kadottaisin lohduttajani ja siirtyisin ihan toiseen elämään, tulisin juristiksi, voisin olla sydämmetön enkä välittäisi olla edes rehellinen. Jos ajattelen silmät ummessa, pimeyden edessä, niin se on vaan tuo syleileminen, joka minua tenhoo.
Kun asioimisto eräänä iltana surisi väkeä täynnä tuli pääluukulle eräs pitkä, velton ja ylhäisen näköinen nuori mies, jonka katse oli ivallinen, kasvot kalpeat ja vähän turvonneet ja ohuet viikset sirosti kierretyt. Hän tahtoi puhutella Tom Lewista.
Talvi tuli ulkona yhä kovemmaksi, mutta sitä ei tänä vuonna juuri paljo huomattu. Kahta lasta piti varustettaman vaatteilla! Kangaspuut helskyivät, rukki surisi ja kerinlehdet kalskuivat takkavalkean kanssa kilpaa noina lyhyinä päivinä ja pitkinä iltoina.
»Pitääkö sitte hänen itsensä tukeuttaa ihana unelmansa rohkeista urhotöistä?» »Hän on elävä ja vanheneva kuin salon honka; hän tulee kunnioitetuksi ja rakastetuksi ja häntä kaikki tottelevat. Eikö se riitä?» »Entä taistelukentän punaiset ruusut?» »Ne eivät ole häntä varten. Eiväthän kaikki voikaan saada niitä. Miksi hän ei taipuisi? Onhan niin monen muunkin täytynyt taipua. Mitäpä hän surisi?
Joka pöydässä kävi keskustelu kiihkeänä, toisia seisoi keskellä lattiaa puhuen matalalla äänellä ja tehden vilkkaita kädenliikkeitä. Silloin tällöin ilmestyi myös ovelle joku turkkiaan ja lakkiaan riisumatta, kääntyi hovimestarin puoleen, kysyi jotakin ja meni menojaan. Hän ei nähtävästi tavannut tavattavaansa. Koko sali surisi kuin ampiaispesä. Mitä surisseekaan? ajatteli Antti.
Tuli siihen Kaarina, joka oli istunut toisessa huoneessa ja kuunnellut. Mitä sinä nyt taas itket, mamma? Elä nyt turhia sure. Miksen surisi. Laurin ja Hagmanin tähden sinun ei ole tarvis surra. He ovat ehkä onnellisempia kuin kukaan meistä. Kun minä nyt edes vähänkään ymmärtäisin, mitä se sitten on kaikki! Sinun pitäisi lukea heidän kirjojaan, sanoi Kaarina hetken päästä.
Niin rakastaa. Kun täällä kartanossa eilen illalla oli vieraita, ja joukko miehiä surisi sinun ympärilläsi kuin kärpäset kynttilän ympärillä, seisoi hän kauempana yksinään, surullisena ja hiljaisena... Hän rakastaa sinua paljon. Toivon sitä.
Kesäkuun kuudentena Robert pyydysti kärpäsen, joka surisi hänen päänsä ympärillä, ja Hannu löysi koteron, josta kirjava perhonen lensi ulos. Riekkoja ja vikloja leijaili laivan ympärillä; oli päivänpaistetta ja linnunlaulua; oli iloa ja riemua. Nyt olisi esteettömästi saatettu lähteä paluumatkalle, mutta sitä luonnollisesti kukaan ei ajatellutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät