United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli hän nähnyt sen välistä ennenkin, mutta aina se oli kadonnut niinkuin jäniksen poika, joka hypähtää tien poikki pensaikkoon. Mutta nyt se ei kadonnut, ja hän alkoi kulkea sen jäljestä. Se toi hänet metsästä suolle, suolta aholle ja ahon päässä lähti se tietä myöten pyörimään. Ja kun tuli tienhaaroja, niin poikkesi se aina oikealle ja pyöri ja pyöri.
Kuului suolta ruoskan roiske, Rannalta re'en ratina, Aisan kalke kaivotieltä, Revon hirnunta pihalta; Toivoin tuttuni tulevan, Kaunihini kalkuttavan, Koriani kohti käyvän, Armahaiseni ajavan, Näätäreuhkasen näkyvän, Revonpuuhkan purhottavan.
Siitä hiiri hiihtamahan, Lyhytpolvi lyyttämähän; Jänis vastahan tulevi, Kysytteli lausutteli: "Minne hiihat hiiri raukka, Lyhytpolvi lyykyttelet? "Hiihan mie vähän väkeä, Kutsun peiasvierahia; Kuoli kaksi poikoani, Hukkui huttukattilahan." "Missä piät peiahasi?" "Tuolla piän peiahani, Puun raossa, maan raossa, Kahen kantosen välissä." "Ketä kutsut vierahiksi?" "Kutsun suolta suovariksen.
Hänpä on minunki luonut näille päiville hyville, kullassa kulisemahan, hopeassa helkkimähän. "Jopa tieän poikuesi! Voi, poloinen, poiuttasi! Tuoll' on pieni poikuesi, kultainen omenuesi, onp' on suossa suonivyöstä, kankahassa kainalosta." Marjatta, matala neiti, etsi suolta poikoansa. Poika suolta löyettihin, tuolta tuotihin kotia. Siitä meiän Marjatalle kasvoi poika kaunokainen.
Tule sinä minua auttamaan." Kun Antti ja Vappu tulivat Bogeniin, oli, kuten sanottu, Grills sairaana. Hän pyysi Anttia noutamaan heiniä etelänpuoleiselta suolta. "Sinne on tie tasaisin ja sieltä voit vetää täyden kuorman. Pikku Matti lähteköön mukaasi näyttämään minun haasiani, sillä Bortanin isolla isännälläkin on siellä heiniä." "Minä tulen mukaan", sanoi Vappu, "poika jääköön sinua hoitamaan."
Hän pudisti päätään pitkäveteisesti aivan kuin sillä osottaakseen, miten vähän vastaukseni tyydyttivät. "Ette voi saada suojaa täällä", sanoi hän. "Mutta..." "Aivan mahdotonta." "Neuvokaa sitten minulle, mitä tietä pääsen suolta." "Helppo on päästäksenne. Kun menette vain muutaman sata askelta tuohon suuntaan, niin näette tulen kylästä. Te jo olette melkein suolta poissa."
Puuttui konna koprihisi, Sammakko satimehesi; Saitp' on suolta suovariksen, Aialta ajoharakan, Korpin korpinotkelmalta, Pellolta pelotuslinnun, Mustan linnun mullokselta; Löysit nartun naurismaasta, Nirtun niintä kiskomasta; Narttu naukui, nirttu niukui, Sulhon tullessa lähelle. Kirkas neiti kihloissasi.
Ja siitä pitäen päätti hän olla heidän ikuinen ystävänsä, noiden miesten, jotka olivat suolta nousten hänen luokseen tulleet, ja heille aina parahintaan suoda, koska hekin hänelle sen soivat. Ja yhteinen ystävyys siitä alkoi pyhän puun Haltian ja kaskenkaatajain välillä, eivätkä he siitään enää eronneet. Miehet rakensivat saunansa metsään ja siinä talvensa viettivät.
Hän oli siellä käydessäni apumiehenä vetämässä kotiin heiniä suolta, ja ukko Pekkalainen sanoi, ettei hän ole nähnyt Hakkaraisen vertaista työmiestä." Oli jo loppupuoli talvea, kun Vetalainen ja Pekka jälleen tapasivat toisensa. Vetalainen oli nyt palannut matkaltaan ja teki siitä selkoa. Pekka oli saanut tarpeensa, ja lisäksi rahoja.
Vaan ei kenkään jaksa enempäänsä, Laps jo horjuu nälkää, kylmyyttänsä; Yhä taivaltaa hän sentään vielä, Lumi narskuu kengän alla tiellä. Kirkkahina tähdet taivaan loistaa, Kirkkaat vilkkuu tulet akkunoista Kartanosta metsän takaa tuolta, Kyllä näkee lapsikin ne suolta.