United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisessa paikassa oli pimeätä kuin iltamyöhällä, toisessa helotti keltaisenruskea sumu luonnottoman hehkuvana kuin suuri tulipalo, ja muutamia syliä kauempana saattoi se kokonaan haihtuakin joksikin aikaa, niin että vaaleansininen päivänvalo paistoi aaltoilevien höyrymöhkäleiden välistä.
Tuolla saroilla olivat perunat yhä maassa, mutta pakkasen mustiksi puremina. Huvilain taikka pienten töllien pihoilla rehentelivät kaalit korkeina ja sinivihreinä, lerpattavin lehdin, jotka olivat isot kuin norsun korvat ja isonivat syksyn sateissa päivä päivältä. Satoi, satoi. Vuoroin puhalsi raju tuuli ja vuoroin kohosi mereltä sumu, mutta sekä tuuli että sumu toivat mukanaan sadetta.
Miesten kummaksi ojensi rampa heille kätensä ja sanoi: Ei se mitään. Minä menen. Kiitän... Ja sitten hän meni naureskellen ulos. Minne? Alas portaita... Sumu hälveni ulkona ... ja tähtiä kiilui taivaalla. Rampa ei huomannut, oliko yö vai päivä. Raivoisasti temmelsi hänen sisässään.
Yhä paisuu paksut myrkkypilvet, Rintaa outo paino ahdistaapi, Usmaan uppos Nikolain jo kirkko, Sumu Säätytalon ukset sulki, Harja uljas Ritar'huoneen peittyi, Senaatinkin seinät harmeneepi, Yliopisto vain yksin enää Sekä Suomen pankki paikoillaan on. Eipäs!
Iltapäivällä pilkahti jo aurinko ja maalasi puiden latvat punaisiksi ja keltaisiksi. Yöksi seestyi taivas kokonaan. Mutta ilma oli kolkko ja kylmä. Eikä ollut lämmin mieli Jaanankaan. He saapuivat auringonlaskun jälkeen Rönnyn mökille. Kuikkalampi lepäsi valkeassa usvassa, sumu peitti maan ja metsän. Korkeimmat kukkulat ja pisimmät petäjänlatvat siitä vain satusaarina kohosivat.
Tuoksuvain metsien syvyydestä, kuka tiesi, mistä, taivaastako vaiko maasta, liiteli lienteitä tuulia esiin. Kevyt sumu nousi koskilaaksosta, leviten pehmoiseksi verhoksi lähimmille puille ja tehden niiden muodot miellyttäviksi ja värin hienoksi. Karjopihasta kuului silloin tällöin kellon kalkahdus ja kaukaa etäisyydestä valvovan koiran haukunta.
Mutta nyt on tuhat kertaa suurempia joukkoja kaduilla. Vallankumous! Voi te mielettömät! Mutta Kerttu ei silloin enää kuunnellut häntä. Ajatus, että lapset todella voisivat joutua pakenevan ihmislauman jalkoihin, oli niin säikäyttänyt Kertun, että hän suin päin juoksi kadulle, ehtimättä ottaa muuta kuin huivin päähänsä. Kadulla oli sakea sumu. Oli jo alkanut hämärtää.
Kerran kuohari Kuhainen vielä voimansa kokoopi, suoristaissa sorkkiansa tembaa tuskassa kovasti, niini-nuora nikeldyypi, köysi katkes' kappaleiksi, sonni raukka salvettava pääsi pauloista pakohon. Mulli mittaa mieluisesti maita, soita sorlillansa, selkä liikkuu lainehissa sumu suitsi sieramista veri suonissa suhisi.
TUOMAS: Sitä merkillisempää mielestäni on, ettei näin moitteetonta velvollisuuksien täyttämistä ole seurannut sen tavallinen palkinto: sisällinen ilo ja hilpeä, raikas itsetunto. TUOMAS: No niin, syynä siihen on kenties ollut itse maan luonto ja nämä kylmät, syksyiset sateet, jotka jo ovat viikkokausia kestäneet. Seisoohan sumu nytkin ulkona kuin seinä ikään!
»Oi päivä kuink' on kirkas nyt Kuink' autuus uhkuu luonnossakin On kaikki sumu hälvennyt, Ja poistettu on kuolemakin! Oi, kallis Veri-ylkäni! Oi, Jesus, kaikki kaikkeni?» Jumalisuuden salaisuus. 1 Tim. 3:16. Enkelien keskustelua. »Voi synnin kuormaa, kirousta, Mi painaa kurjaa mailmaa!