Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Puhujalahjaas suloisinta käyttäin, Vie hellät terveiseni armaan korvaan. Takaisin kutsunko Northumberlandin, Ja konnan haastan taisteluun ja kuolen? AUMERLE. Ei, älkää; sulosanoin taistelkaamme, Siks kunnes ystäviltä avun saamme. KUNINGAS RICHARD. Oi, taivaan herra! että tämä kieli, Jok' ankaraan maanpakoon tuomitsi Tuon korskan miehen, mairitellen pyörtää Nyt sanansa!
He makasivat, söivät ja huvittelivat itsiään parhaimman taitonsa mukaan; ei tarvinnut heidän huolehtia maailman menoista mitään, saivat elää vaan niin kuin suloisinta paratiisin elämää.
Jos olisimme eläneet maailmassa semmoisessa, jossa sanat ja teot saattaisivat olla viattomat kuin ajatukset ja tunteet ... oo, silloin minä olisin, kuten kirkas ja lämmin liekki, liehuen ja hehkuen ympäröinnyt olentoasi ... olisin antanut sinun tuntea suloisinta autuutta ... puhtaana uhriliekkinä palanut sinulle ainoastaan. Semmoinen oli rakkauteni.
Mielenliikutuksista riippuu kokonaan tämän elämän onni ja onnettomuus. Sielulla saattaa tosin olla omat mielihyvänsä; mutta ne, jotka sillä on yhteiset ruumiin kanssa, riippuvat kokonaan mielenliikutuksista. Sentähden ne ihmiset, joita mielenliikutukset suurimmassa määrässä saattavat vallata, kykenevät nauttimaan suloisinta mielihyvää tässä elämässä.
Ei, ei, aika ihanteen Mennyt pois on polvekseen. Mutta sentään katselen ma Riemumielin koita koin. Miksi? selitä se Emma, Miksi sitä ihanoin? Sinä sen voit selvittää: Olet itse koitar tää. Näkyä oi suloisinta Armaist' armahinta, oi! Kun sun näen, oitis rinta Niinkuin Memnon=patsas soi. Sydämmeni riepaleet Sinä sointuisiksi teet.
Puhjetessa kukka puhtahin, Lehti tuorein hiirenkorvallisna. Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosessa. Oi, jos oisit sydämeni: Raitis kuni uusi oras, Puhdas kuni kehdon lapsi, Kirkas kuni lähteen silmä Niin jos oisit sydämeni! Missä köyhän kujerrus?
Hiljaa värjyy vetten pinta, Leyhkä lehvää häilyttää, Nurmi elää, suloisinta Kukkaislemua henkäjää. Enkel' kaukotaivahista, Armas joka olennon, Koitar! tokko murheellista Silmää silmäs nähnyt on? Pois on huolten harmaa häivä, Mielen pilvet hajallaan; Lapsen-ijässäänpä päivä Suosii lapsenmieltä vaan. Tuska on ja kaipuu poissa; Rauha, toivo vallitsee. Luonnon päivän aamukoissa Sielun aamu valkenee.
Hyvin se oli kirjavaa elämää. Muutaman ikkunan luona sänkynsä laidalla istui Jaakon äiti, Korhos-leski. Miehensä oli ollut suutari. Avioliittonsa ensi vuosina oli tämäkin vaimo saanut nauttia perheessään onnea mitä suloisinta. Toimeentulonsa oli hyvä ja tyytyväisyys, keskinäinen rakkaus ja rauha oli ainaisia asukkaita heidän hiljaisessa perheessään.
Lohdutus, rauha ja lepo valahti ruusun jokaiseen soluun ja hänen vartensa vahvistui, pukunsa kaunistui kaksin verroin sinä yönä. Siitä ei hän toki onnekseen mitään tiennyt. Hän nukkui vaan suloisinta untansa ja enkeli liihoitteli edelleen jakamaan voimaa ja virvoitusta tuhannen tuhansille sortuneille olennoille.
Vihdoin kultaa saatuansa Palajaa hän kotiansa. Taas hän seisoo kukkulalla, Jossa kuusi kohoaa; Armaan koti rinteen alla Koivuin takaa pilkoitta. Kaipausta suloisinta Täynnänsä on Antin rinta. Mutta kuusen pimennossa Leikki lapsi pienoinen. Antti lapsen katsannossa Huomaa sävyt Annasen, Tuntee kuni leimauksen Kummallisen aavistuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät