Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
"Hyvät herrat", alkoi Martti mestari ihan kiukkuisena, "hyvät herrat, mitenkä voittekaan yhä puhua vaan samasta asiasta ja semmoisesta, jota minä en vielä tällä kertaa ajattele vähintäkään. Roosaseni on nyt kahdeksannellatoista ja niin nuoren tyttölepakon ei vielä tarvitse sulhasia katsella.
MARTHA. Siitä se vielä kerran maailmassa tulee rivakka emäntä taloon. Kuka hänet sitten saaneekin. TEUVO. Niin, kukahan saanee ? Kuulkaa onko hänellä jo sulhasia? MARTHA. No, niitä nyt on jos kuin! TEUVO. Oikeinko todella? MARTHA. Ka, oikein todella. Mitäs minä siitä valehtelisin. Kaikkihan ne ovat tään kaupungin herrat rakastuneet Maiju neitiin. Ettekö ole kuullut? TEUVO. En. No, ja Maiju?
Minä olen jo kauvan aikaa rakastanut teitä ja yhtä pitkän ajan olen, hylkäämällä minulle esitettyjä sulhasia, odottanut teidän nyt vihdoinkin tehtyä tunnustustanne. Toivoni on nyt toteutunut." Nyt uskalsi pehtoori luoda katseensa Klaaraan. Nyt hän rakkauden hurmeessa kieri kätensä Klaaran hoikan vartalon ympärille ja vahvisti rakkautensa useammalla suudelmalla. Ilta oli viehättävän herttainen.
Silloin tällöin luuli Taavetti kumminkin muutamissa ihmisissä huomaavansa jotakin juhlallista, katoomatonta taivaallisen valon heiastusta, joka ei laisinkaan naurettavalta näyttänyt. Hän ihmetteli kauan, ketä ja mitä ne ihmiset olivat ja keksi, kuin keksikin viimein niiden olevan sulhasia ja morsiamia, jotka saapuivat kahtena eri olentona kirkkoon, mutta tulivat sieltä yhtenä takaisin.
Asui taloansa kunnollisesti ja tuli hyvin toimeen. Setä oli suuri leikinlaskija, kävi melkein joka päivä Laitalassa ja kehuskeli Valeelle väliin yhtä ja väliin toista tyttöä, ja neuvoi tätä jo naimaan menemään. Siitä sitä leikkiä kesti, jopa setä usein hyökkäsi äidinkin kimppuun ja uhkasi laittaa tälle sulhasia, ellei Valee kiiruhtaisi, ja sanoi ettei hän jaksa iänkaiken häitä odottaa.
Shvabrin pakoittaa häntä tulemaan vaimoksensa". "Tosiaankin! Mutta siksi malttia, malttia!..." "Malttia!" huusin raivoissani. "Hän sillä välin nai Maria Ivanovnan!..." "Hoo!" vastasi kenraali. "Se ei ole vaarallista: parempi on hänen toistaiseksi olla Shvabrinin vaimona, Shvabrin saattaa suojella häntä; sitten kuin Shvabrin on ammuttu, niin Jumala antaa hänelle toisia sulhasia.
Juoskoon sulhasia, keitä juoksee! mutta minä en ala heidän piikanansa olla. Ja nyt menen vinnille. Ja tuolle tuolla en näytä silmiänikään!... en nyt, enkä vast'edeskään! Sopiiko tuollainen käytös suurelle tytölle? Jo sinun pitäisi oppia vieraita vastustamaan ... ja sukulaisia erikoisesti.
Mikä sinua vaivaa, kun olet noin kummallisen näköinen? LIINA. Peljästyin vain hieman. Hän ei tiedä mitään Antin tulosta. Kuuleppas Liina! Laitapa nyt itsesi hyvään kuntoon, illalla saadaan vieraita. LIINA. Keitä sitten? HEISKANEN. Hei! sulhasia Liina, sulhasia. LIINA. Sulhasia! Tiedäthän isä, ett'en pidä semmoisesta leikistä. HEISKANEN. Leikistäkö?
Ikkunan takaa kaikuu eläköönhuutoja. RISTO. Mitä mietitte, Vappu? Eiköhän olisi hauskaa sentään olla tuolla kohdalla. VAPPU. Morsiamenako? RISTO. Niin juuri. Kun vielä noin kunnioitetaankin. Seuratkaa pois Johannan esimerkkiä ja ottakaa itsellenne mies tekin. VAPPU. Enpä hänestä ole millänikään. RISTO. Mutta minkätähden ei? Teille niitä kumminkin on tarjolla sulhasia kuin kirjavia kissoja.
Kuin tuulessa juoksi hän tallinsillalle ja huusi Tapanille: "Tule sisään; vieraita tuli." "Keitä?" "Sulhaisia ja morsiamia." "Oletko järjelläsi?" "Olen... Tule nyt." Hälinä kuului tallinparvellekin Tapanin korviin. Ketähän väkeä siellä onkaan? Helan heleä ääni kuuluu yli muiden, mutta kuuluu sieltä karkeampikin ääni, vaikka poika kirkuu kuin veitsissä. Sulhasia ja morsiamia. Totta toisen kerran!
Päivän Sana
Muut Etsivät