Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Veli Stark, virkkoi hänen pöytätoverinsa, etkö sinäkin tahdo kilistää kunnon laivurimme kanssa? Tietysti, tietysti, vastasi Bruno, tarttuen kiireesti lasiinsa; kippis, kippis, herra kapteeni! Mutta hänen äänensä ja lasia pitelevä käsi vapisivat. Sen jälkeen haki hänen katseensa tuota isoa nenää, joka hallitsi tiskin toisella puolen.
"Veljeni", sanoi hän, ja huultensa hellän surumielinen hymy muodosti jyrkän vastakohdan silmäinsä kiihkoiselle katseelle, "minulla ei ole monta sanaa teille puhuttavaa, vaikka kiusaava ääni kuiskaakin korvaani, että meillä voisi olla toisillemme paljon puhumista. Mutta hetki siihen ei ole sovelias. Vanha ystäväni seppä Stark on jo puhunut puolestani, paremmin kuin itse olisin osannutkaan.
Minä olen niin usein tämän yhteydessä muistanut vanhojen viikinkien sanoja »stark ström med egna vågor går genom hafvet», ja minusta on niin onnellista ajatella, että me kaikki olemme kutsutut näin »omin aalloin» kulkemaan läpi elämän ja että myöskin voimme tehdä niin sentähden, että se meissä, mikä on Jumalasta, on voimakasta. Hän oli puhuessaan lämminnyt.
So, nyt alkaa jo setäkin! Setäkin tahtoo pistää nenänsä lompakkoon. Sedän nenä lompakossa... Luuleeko setä, että se on kapsäkki? Ha ha ha! Venuksen ja Bakkuksen malja! huusi Stark; herrat kai osaavat Bellmanin laulun Venuksesta ja Bakkuksesta? Tietysti. Kuka ei taitaisi Bellmanin lauluja? Laulakaa!
Mutta sää on sateinen ... on hankalaa kävellä ... jos saapuisin kello yksitoista ... sitäpaitsi on hieman vaarallista kulkea yksin niin myöhällä ... ehkä teidän armonne sentään käskee minun saapua noutamaan? En, luultavasti jään tänne yöksi ... niin, minä jään varmasti. Se on toinen asia ... onko armollisella kreivillä muuta käskettävää? Ei ... niin, eikö Stark ole ollut kotona koko iltapäivänä?
Sinä varmaan tahtoisit tämän mielelläsi ... ehkä olet halukas vaihtamaan? En, sitä en ole. Miksi et? Se on kuin tikari tai puukko ... ei Stark eikä Ubbe koskaan tapelleet tikareilla eikä puukoilla ... jos se olisi miekka, niin siinä tapauksessa voisin vaihtaa. Mutta minäpäs en olisikaan halukas vaihtamaan, sillä äiti tahtoo, että tämä on minulla sekä päivällä että yöllä nukkuessani.
Selvä se ... parasta on sellaisten seikkain suhteen vaieta. Niin minustakin, myönsi Stark; ja nyt minä ehdotan, että me sen jutun lopuksi otamme ryypyt; tiskillähän on täytettyjä laseja ... herrat, tehkää hyvin. Kiitos, veli! Kiitos ja kunnia, herra Stark! melusi joukko. Olkaa hyvät, olkaa hyvät! Juokaa terveydeksenne, herra kivalteri! Maistakaa, herra kellarimestari!
Tuntuu uskomattomalta, että hän ensiksikin oli vastaanottanut mustalaisnaiselta lompakon, joka niin helposti saattoi ilmaista rikoksen ja rikollisen, sekä toiseksi, että hän, tyydyttääkseen naisen äkillistä päähänpistoa, oli suostunut pitämään sitä taskussaan; ja kuitenkin asia niin oli. Mutta Bruno Stark oli tuota kauheata naista kohtaan leimuavan intohimonsa sokaisema.
Bruno Stark oli tosin yksi »Kullatun Sarvikuonon» parhaita kävijöitä, sillä hän ei säästänyt rahoja, ja hänen nälkänsä ja janonsa menivät yli kaikkien muiden tarpeen; mutta hän oli sen ohella ilkein ivailija, joka koskaan oli asettanut Kristoffer Pungin nenän maalitaulukseen.
Lempo soikoon, veli Stark, sinä kaadoit punssilasisi minun hihalleni! huudahti muuan vieras, jonka pöydän ääreen mustalainen oli istuutunut ja jonka kanssa hän ahkerasti ryyppäsi. Kaadoinko? Suo anteeksi, veli! pyysi Bruno; viinuri, uusi lasi! Nuottaanko vai rysään tyttö oli tarttunut? kysäsi eräs.
Päivän Sana
Muut Etsivät