Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Oletko sairas, Stark? kysyi hänen naapurinsa; sinä olet kasvoiltasi keltainen kuin vanha kellotaulu. Ryyppää pari kulausta vettä, niin pahoinvointi menee ohi, neuvoi muuan lähelläistuja. Vesi ei vahingoita koskaan, tuumasi eräs toinen paitsi jos ken on sattumalta joutunut Norrströmin virtaan.
Auttakaa siis minua! kehoitti Stark ja alkoi laulaa meluavan joukon säestäessä: «Häät hauskat meillä kohta on, kas, Venus miehen saa nyt Bakkuksesta mainion, hei, veikot, hurratkaa!
On vaikea ratkaista, pitikö Stark Annalle tekemäänsä valaa sitovana, vai antoiko mustalaisnainen, joka väliin kävi häntä vankilassa tervehtimässä, hänelle toivoa armahduksesta, mutta luultavasti vaikuttivat tässä molemmatkin seikat. Hänellä oli vieläkin silmillään sama side, joka aikaisemminkin oli estänyt hänet näkemästä rikostoverinsa sieluun.
Mutta poliisi onkin sitä enemmän huvitettu teistä... Te olitte harras peluri, herraseni, ja joko te voititte tai hävisitte, te olitte aina yhtä hyvällä tuulella. Bruno Stark oli todellakin ollut ammattipelaaja, ennenkuin hänestä tuli Anna Jolantan sokea välikappale.
Kauneuden mahti on yhtä vastustamaton mustalaisen köyhässä majassa kuin hovin kullatuissa saleissa. Bränner ja Stark, niin mustalaisia kuin olivatkin, näyttivät olevan mieleltään sopuisampia ja säveämpiä kuin heidän toverinsa yleensä. Ehkä tämä seikka oli luettava heidän ammattinsa ansioksi.
Harvoin näkee omantunnonmukaisempaa ravintoloitsijaa kuin setä Pung oli sinä iltana; mutta harvoin myöskään anteliaampaa vierasta kuin »herra hovimestari» tässä tilaisuudessa. Veli Stark! Veli Stark! huusivat hänen juomatoverinsa, jotka olivat istuutuneet erään pyöreän pöydän ympärille, tulepa ottamaan vielä pieni naukku!... Pieni naukku, veli hyvä!
Ettemme enää väsyttäisi lukijan ehkä jo kovasti koeteltua kärsivällisyyttä enemmillä kuvauksilla tämän rikosjutun kaikista yksityisseikoista, siirrymme nyt kertomuksessamme vuoden eteenpäin. Mustalainen Bruno Stark mestattiin syksyllä v. 1818.
No, viimein yksi totuudensanakin... Stark, toista isännällesi, mitä aikaisemmin olet kertonut minulle, kuten jo on merkitty pöytäkirjaan. Mikään ei ole helpompaa tehdä, armollinen laamanni, vastasi Bruno; mutta... Mutta? Mutta minä pelkään... Mitä sinä pelkäät? Hän on sentään minun isäntäni, vastusteli Bruno neuvottomana hypistellen kolmikulmaista hattuaan ja nyppien sen vaaleanvihreitä sulkia.
Siinä sitten parhaillaan tulipaloa töllistellessäni kuulin kimakkaa avunhuutoa, aivan kuin rotan vinkunaa, silloin kun se jo on kissan suussa. Mustalainen tarttui kiivaasti naapurinsa lasiin ja tyhjensi sen pohjaan saakka. Maistuuko punssi paremmalta minun lasistani, veli Stark? murahti naapuri, silmäten tyhjää pikariaan; montako pisaraa jätit pohjalle? Ai saakeli!
Ruukinpatruuna kalpeni ja syöksyi vaimonsa huoneeseen. Patruuna oli epätoivoissaan, rouva oli epätoivossaan, koko talo oli epätoivoissaan. Helpommin selviytyi asiasta Bruno Stark, joka vain eroitettiin toimestaan, nimismiestä paikalle kutsumatta, sillä Bruno oli varastanut ja ei ollut varastanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät