Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Lääkärit huomaavat ilmiöitä, mutta sairaat, jotka tuntevat syitä, ovat maailman parhaita parannussaarnaajia oppikaamme heitä! He huutavat: rauhaa, rauhaa, Yhä heikkoa, köyhää sortaakseen, Mut sorretun rinnassa pauhaa Vihanmyrsky, pyrkien valloilleen. Miss' oikeus, rakkaus valtias on, Viha sammuu, sota on tarpeeton. KITUVA RAKKAUS-EL
"Vaiti, poika!" tiuskasi vanhus. "Et sinä näitä asioita ymmärrä; sorretun luotsinviran kunnia ei salli minun tinkiä. Joka ei pidä itseänsä arvossa, sitä ei muutkaan kunnioita." "Ettekö suostu kahteen sataan?" tinki yllä mainittu ääni. "Kolme sataa eikä äyriäkään vähempää!" huusi kalastaja vakavasti. "Jättäkää tuo pölkkypää rauhaan," huusi toinen laivasta.
Ja pesuvesi alkoi taas läiskyä. Mutta kun Vendell kuuli veden läiskeen, hän piti mahdollisena katsahtaa vielä kirjeen loppuun, jättäen ajan täpäryyden takia pois sen mikä oli välillä. Ja lopussa seisoi mikäli herra Vendell ehti sieltä täältä vilkaista: »Olen löytänyt elämäni tehtävän tahdon taistella tämän sorretun kansanluokan puolesta. Vielä minustakin tulee mies, rakas pappa. Saat nähdä!
Maan kunnahisen näin kasketun, Maat raastetut käymässä koivuhun; Talot köyhät mä näin, näin sorretun väen, Mut sen nousevan näin, ajan uuden näen: Oi, siellä, siellä Tekemään opin työtä hartaalla miellä. Veit rahtikuormaa tästä, Mä astelin kirkolta päin; Ja tie oli pitkä ja raskas, Mut rinnalles minä jäin. Me kaks hovin köyhää orjaa Kahen kaupat jo teimme niin.
Kramsulle se nousee Nuijasodan hurmekentiltä, Suomen sorretun, talonpoikaisen kansan kirous, pilkka ja uhka puhuvat hänen suunsa kautta. Muuten hän omaksuu kansallisuus-aatteen sellaisenaan. Hän ei tuo siihen mitään älyllistä uutta, yhtä vähän kuin hän millään tavalla käsitteellisesti sitä kehittää. Aate on hänelle vain aate niinkuin pullo on pullo ilman mitään aatteellisia lisäselityksiä.
Nyt viittasi hän palvelijoille, käski heidän tarjota juomia ja istui sitte laulamaan. Laulu oli niin ihana, niin lumoava, että sellaista ei kartanon herra ollut milloinkaan kuullut. 'Miksikä et sinä ennen noin ole laulanut? sanoi herra. 'Minä en enää koskaan tahdo kuulla ääntäsi sellaisena, kuin se ennen on ollut'. 'Armollinen herra! vastasi tyttö. 'Sorretun ääni ei ole vapaan ääni.
Audotja. (Tempaa häneltä ristin). No niin! Mene nyt, ilmoita itsesi Kosminille! Tule aatelismieheksi, herraksi, sortajaksi! Tätä ristiä vaan et saa! Se on ja pysyy minun omaisuutenani! Se annettiin rakkauden pantiksi, sitä ei saa käyttää vihan välikappaleena! Oi orjuuden kirousta! Sorretun orjan ensimmäinen sana on: sorto!
Myöskin hän oli vallankumouksen kaupunki, jossa piili turmiota-tuottavia voimia. Turmiota-tuottavia noille ylhäisille! Johanneksen entinen sosialistinen minuus tunsi tällä hetkellä yhtä sorretun, pimeyteen painetun, kahleitaan kalistavan ihmisyyden kanssa. Signe sanoi: Minä tunsin heidät. He olivat Helsingistä, kansan eduskunnan jäseniä. Todella? kysyi Johannes koneellisesti. En erehdy.
Tämä olikin vaan ollut vasta ensimäinen etuvartiokahakka maassamme työn taistelussa pääomaa vastaan, sorretun ensimäinen voimapyrkimys monirenkaisesta kahlehtivasta kapitalismin kahleista.
"Minulle olis sangen hupaista, hyvä herra, kohta päästä tilaisuuteen hyvittää sorretun avun-etsijäni kunniaa", vastasi rehellinen notari. "Sen sortamisen laita voipi olla niin ja näin mutta sananen korvaanne!" Hän kuiskasi notarille jotakin korvaan ja meni. Kun emännöitsijä illalla palasi kotiin, näki hän notarin seisovan liikkumatonna portin edessä vaan portti vielä lukossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät