United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin kertoi vanha Kaikunen, että Sormulan herra oli kuolinvuoteellaan tunnustanut hänelle Mustalla Heikillä Riihimäen rinteessä kuristuttaneensa Meyerin kuoliaaksi, kun rukkiukko oli uhannut velastaan myyttää Sormulan ja sitten lahjoittaa kaiken omaisuutensa Jerikolle.
Sisällä sai Jeriko sitten kuulla Kallen ja Himmin olleen avioliitossa, mutta Himmin muuttaneen maan majoille jo pari vuotta sitten, katkeroitettuaan ensin turhamaisuudellansa sekä miehensä, että oman elämänsä. Sormulan herra taas oli halvattuna sairastanut monta pitkää ja vaikeaa vuotta, kunnes kuolema viimein oli vapauttanut hänet kärsimyksistään.
"Ei, herra nimismies", lausui lukkari silloin, kuin Jeriko töytäsi Sormulan asuinpirttiin, jonne rukkiukko oli viety "ei, herra nimismies, ei tässä nyt enää suoneniskut auta, sillä hänessä ei ole henkeä hituistakaan". "Mutta ei halvaus tavallisesti ensi kerralla tapa", selitti Kalle, joka siihen asti oli koetellut lohdutella hätäilevää Himmiä.
"Kuitenkaan ei minulla tätä nykyä suuria toiveita ole, sillä Sormulan Herra ei tunnusta sinua vertaisekseen ja ehkäpä hän vaatii vävyltänsä varojakin, sillä hänellä on jokseenkin tiukat asiat", lausui Meyer lopuksi ja sitten vihdoinkin ruvettiin levolle. Seuraavana aamuna nousi Jeriko vuoteeltaan virkeämpänä, kuin moneen aikaan ja melkein iloisena ryhtyi työhönsä.
Jeriko ei koskaan ollut tuntenut itseänsä niin onnelliseksi, kuin nyt rukkiukon luona. Hän sai vielä leikkikumppaniakin, sillä pappilan Kallea ja Sormulan pikku Loviisaa oli Meyer ottanut opettaakseen yhdessä Jerikon kanssa. Loviisalle laittelivat pojat katinleikoista kaikenmoisia koristeita ja näyttivät pitävän hänestä kumpikin hyvin paljo, koskapa he kilpaa suosittelivat häntä.
Viholliset eivät sillä kerralla polttaneet taloja Lieksan kylässä. Lienevätkö ajatelleet itse tarvitsevansa niitä suojakseen. Kyllä niissä sinä kesänä ja seuraavana talvena oli majaillutkin ryöstäviä joukkoja. Asian näin ollen pakolaiset tietysti eivät uskaltaneet palata koteihinsa. Sormulan karjomökille kokoontuneiden ihmisten täytyi varustautua siellä talvea viettämään.
"Haha haa! vaihdokashan minä olen ja minäkö nostaisin silmäni Sormulan neiteen, haha haa! Hupsuja on kaikenlaisia! Vaihdokas ja enkeli sehän olisi kaunis pari, haha haa!" Kolkosti vastasi metsän kaiku tuohon särkyneen sydämen nauruun ja tuuli huokaili niin syvästi puiden latvoissa Jerikon metsästä kotiin lähtiessä.
"No, mutta onko poika, kasvattisi, tullut hulluksi ja sinä myös vanha mies?" kysyi Sormulan herra. Meyeriä suututti tuommoinen kysymys ja kiivaasti kysäsi hän vastaan: "mitä hulluutta siinä sitten olisi?"
Poika oli kätkeytynyt kuusen tuuheiden oksain suojaan ja jäänyt sillä kertaa vihollisilta huomaamatta; mutta muutamia viikkoja myöhemmin olivat he tavanneet hänet ja vieneet vankina Venäjälle. Yhden Sormulan rengeistä olivat viholliset tappaneet, kun tämä oli ruvennut puolustautumaan. Toiset palvelijat oli viety vankina vihollisen maahan.
"Näin ukon menevän morsiamensa luokse, niin arvelin, jotta pistäydyn täällä sinuakin kerran katsomassa," sanoi vieras ja istahti käskemättä rahille pöydän ääreen. "Morsiamensa luokse? Kukas hänen morsiamensa olisi," tiedusti Jeriko nauraen. "Sormulan Loviisahan tuo kuuluu olevan, hehehe!