Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
»Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa!» tiuskasi Elsa pyörähtäen ylpeänä selin Liisaan. Liisa purskahti itkemään, vaan sitten pyörähti yht'äkkiä Elsan eteen nyrkit puristuksissa ja uhkaavassa asennossa. »Sinä olet haltioissasi!» sanoi Elsa koettaen nauraa ylenkatseellisesti. »Niin olen ja voiman roska hartioissani kutisee!» Liisan ääni jyrisi. »Soo! Kenen kanssa haluaisit otella? Minunko?»
Valkolainen ikäänkuin innostuneena lausui: »Niin tuota, voihan sitä nyt vielä tulla, jos syksy tulee kaunis. Siksi toiseksi, minä olen ryhtynyt hommiin saada sitä hypoteekkilainaa ja aion sillä maksaa velkani.» »Soo!» huudahti Klitsi. »Se on hyvää lainaa, se», kuului Siikalahden Mikon nurkasta. Myrkyllisen ivallisesti katsoi Hautalainen taas sinne päin. Mutta Mikko ei mitään huomannut.
"On", myönsi vanhuskin, "ja moni olisi hänen sijassaan heittänyt jo kaikki hiiden pisaan ja mennyt Venäjälle tahi jonnekin muualle, vaan Pelkosen ei ole kuultu kohtaloansa koskaan nurkuvankaan edes. Soo ruuna, ei ole enää kuin yksi virsta kievariin." "Mutta merkillinen mies se on tuo teidän kirkkoherrannekin", arvelin minä hetkisen perästä, "mitä hänestä pidetään?"
Jassoo, vai lokomotiivi, korkea virka, arvaan, jassoo, soo, monta on virkaa, esivalta tarvitsee kaikkia; voi, voi tulkaa täältä, ett'ette suohautaan mene, korkeasti oppinut ja ylistettävä lokomotiivi! Näin hopotti Priita ja mennä sutasi edellä että "pää kolmantena jalkana". Ja niin päästiin neljännestunnissa Sunkreinin asunnolle.
Tulen Praternilta, jossa on tapahtunut jotakin, jonka tahdoin heti teille ilmoittaa, ja sen vuoksi en malttanut mennä kotia pukeutumaan. Soo, onko se niin tärkeätä? kysyi isäni sytyttäen sikaarin. Kerro kaikella mokomin, me kuulemme hartaasti. En huolinut käydä kiertoteitä, vaan heittäysin suoraapäätä asiaan, niinkuin ponnahduslaudalta hypätään veteen. Olen kihlautunut.
Sanoo itsekin muuttavansa täältä pois. Soo, vai muuttaa rovastimme! Ja körttiläinen jatkoi kauan vaiti oltuaan: Siinä sen nyt taas näet. Aina olet sinä eläessäsi luottanut maallisiin mahteihin, jyvämakasiineihin ja täkäläisiin sielunpaimeniin. Yksi on vain sielunpaimen, joka ei koskaan laumaansa jätä, ja yksi tavara, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa.
Rohkasen näinikään mieleni ja koetan tyytyä kohtalooni. Päivän valo jo vaikuttaa virkistävästi ja luontokin on hiukan vaihtelevampaa. Ei aikaakaan niin huudetaan Dysseldorfia. Soo, ajattelen mielihyvällä, siitähän ei enää pitäisi olla pitkälti Kölniin, ellei nyt aivan muistini petä.
Nyt syntyi aviopuolisoiden välille seuraava keskustelu: Mitäs sillä teet? Se on palavitsa. Mitäs sillä teet? Kun sinä jätit nauriit listimättä. Hää? Niin vasikka saa tietysti nauriin kulkkuunsa. Hm. Ja kun minä olen huomenna poissa, niin ei ole kuka palavitsan tekee sinulle. Soo, sanoi Kreeta; älyten asiaa kaiketi. Minä ihmettelin; olin lähteä pois ja sanoin "Jumalan haltuun".
Soo, vai on hän ulkomailla!... Mutta kuulehan, hyvä veli, enköhän silti voi päästä rovastin puheille? Et ainakaan tuntiin, sillä kas, meillä on vielä jotain muutakin. Mitä muuta? Onpahan häät, veliseni. Häät?... En minä huomannut tänne ajaessani veräjillä mitään lehväköynnöksiä. Katsohan, eivät ne olekaan tavalliset talonpoikaishäät.
»Vai sitä se Tahvo.» »Sitä... Tunnethan sinä sen Matikaisen entisen tytön?» »Eikö tuota tuntisi, jos sattuisi... Onko se sekin niitä liperiläisiä?» »On se... Mutta ei se ole Antti Matikaisen, sen veljensä tyttöjä, vaan sen Akkalan ukko Matikaisen tyttö se on», selitti Tahvo. »Soo!
Päivän Sana
Muut Etsivät