Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
BERGENSTRÅLE. Edelliset. Missä sairas on? Mikä hänelle tuli? En minä tiedä. Itki ja nyyhkytti ja oli niin kamalan näköinen. Hysteriaa. Minä kirjoitan reseptin. Oliko hän saanut kuulla jotain ikävää? En minä tiedä. Puhuitteko jotain kiihoittavaa? Ei ei! Jotainhan kuitenkin on kai tapahtunut. Minä puhuin eräästä tapauksesta. Mikä se sitten oli? Eräästä tohtorista. Soo?!
Mikko antoi hevosen seisoa, nousi reestä, laski koiraturkkinsa kauluksen alas ja näytti miettivän. Siinä tuli hän huomanneeksi, että on hyvin kylmä. Matkaa likimpiin ihmisasuntoihin oli pari vanhaa virstaa. Hän näytti hyvin epävarmalta, mitä tässä oikein tekisi, kun istui takaisin rekeen. Ikäänkuin puoliksi kieltäen, puoliksi käskien äänsi hän hevoselle: »Soo...» Hevonen lähti.
Truu soo»... Otti kaarakkansa ja rupesi pieksämään. »Vai et juokse, vai et juokse. Lähtee sinulta nyt juonet. Vai et juokse. Luuletko akkain edessä nyt olevasi. Vai et sinä juokse, vai et juokse. Tässä on semmoista, joka opettaa juoksemaan. Vai et juokse. Tokko loppuu juonesi. Vai et juokse.»
"No tuota ... ei taida siitä pappilan reissusta tulla mitään ehjää." "Mitä?! Mitä sinä tarkoitat, retvana? Puhu suusi puhtaaksi!" Soimaus nosti veren Antin kasvoihin. "Anni ei huoli teistä", sanoi hän kylmästi, mutta vakavasti. "Vai niin! Vai niin soo! Vai niin vainen!" änkytti Kaulio vimmassaan, ja paha vaahto näkyi hänen suupielissänsä. "Te ette siis pelkää, hyljätessänne minun moistani miestä?
»Joo!» »Soo!» Ryypättiin viinaa. Kenonen puhalsi suustansa vesisuihkun housuille ja alkoi taas silittää ja kehua: »Mutta kyllä Ihalaisenkin akka oli vesi silmissä, kun minusta ero tuli ja piti Ihalainen valita...» »Vai itki akka. No oli tuota syytä itkeäkin, kun piti Ihalaiselle... Taitaa olla jo vanhakin mies... Ihalainen tarkotan», meni Heikki Pirhonen mukaan.
»Ei, ei ole perikuntaa Kenosella... Onko sinulla Pirhonen jo paljon niitä pentuja?» retusi Tahvo. Pirhonen selitti: »Johan niitä taitaa olla siinä puolen tusinan korvilla.» »Soo!» »Joo! Puolen tusinan korvilla niitä jo pyrkii olemaan... Kas kun sillä tällä Tahvolla ei ole perikuntaa. Eikö se ole aikonutkaan?» ihmetteli Heikki. »Elä puhu Heikki Pirhonen niin, jotta Tahvo ei ole aikonutkaan!
"Tiedän minä sen asian paremmin kuin sinä!" hän huusi vimmatusti. Mutta samassa alkoi lapsi taas Sannan sylissä kipeästi itkeä ja muut käänsivät huomionsa sinnepäin. "Soo lastani, so ... soo... Voi rakas taivaallinen Isä! mitä minä olen tehnyt niin paljon kauheampaa syntiä, kuin muut, ettäs näin rankaiset? mitä, mitähän?" Ja hän itki niin katkerasti. "Kun meitä yksin näin kuritetaan.
Soo... Vai jo Lehikoisenkin tyttö... Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila! Ka, jos se hyvinkin auttaisi. Noo ... hyvä... Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on pukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. (
Ilmottivat vain, että tässä tulee huomenna matka Pietariin. Soo, vai sillä lailla! ja he katsovat minuun jonkunlaisella neuvottomalla osanotolla. Mutta itse tunnen minä tyytyväisyyttä siitä että pääsen lähtemään. Vapaudunhan edes tästä kiusallisesta ja alentavasta vanginpuvusta, saan jälleen päälleni omat vaatteet, saan polttaa tupakkaa ja sitten matkustaa halki kesäisen Suomen.
Mutta vieras istui liikkumatta käsivarret polvien ympäri. "Onko teillä yhtään tyttöä?" kysyi Peter. "Välitätte kai neekereistä?" "Minä rakastan kaikkia naisia," sanoi vieras muuttaen käsivarsiaan. "Soo oh, vai kaikkia," sanoi Peter. "Minua ne jo alkavat kyllästyttää aika lailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät