Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Miksi juuri tämä sota riistäisi maailmanrauhan ystäviltä uskon sen toteutumisen mahdollisuuteen enemmän kuin muutkaan sodat, jotka eivät ole voineet sitä järkyttää? Onhan aate ollut aina olemassa, onhan usko siihen ja toiminta sen hyväksi lakkaamatta kasvanut, sota sodalta.
Onko ihmiskunta siitä parantunut? Ovatko sodat loppuneet, onko kurjuus maailmasta kadonnut?» Ei tarvinne lisätä, että nuori papinkokelas seisoi kuin puulla päähän lyötynä tuollaista oppia kuullessaan piispan suusta. Papiksi tultuaan joutui Essen Pohjanmaalle ja siellä likeiseen yhteyteen herännäisyyden johtajain kanssa.
Uskoin, toivoin, rakastaen käydään ristin sotiin, Ja kun sodat päättyvät, niin tullaan taivaan kotiin. Taivaan koto kaunis olkoon määränämme meillä, Niin jo tääll' on ristin alla riemu murheen teillä. Taivaan portit avattuina ovat meille kohta, Taivaan sali kirkkahana kunniasta hohtaa. Hurskauden vaattehilla puettuina saamme Seurata ja riemulauluin kiittää Karitsaamme.
"Eteenpäin miel' elävitten," vuotta uutta varrotaan. Toivon, pelvon tunteilla sen pulmia taas punnitaan. Mutta peittoon kätkettynä meilt' on aika tuleva, Josko vuosi riemun vaiko murheen se on oleva. Josko rauha, hyvä tahto ihmisissä vallitsee, Vaiko sodat, sorto meitä hirmukourin hallitsee. Josko kultaviljat runsaat vainioilla lainehtii, Vaiko kurjuus, katovuosi, nälkä meitä tervehtii.
Sodat suuret kestettiin, hallan eljet estettiin. Kestämmekö kerran vielä Ison vihan miehen miellä? In ecclesiam! Sotaa etsineet me emme, rauhan tähden taistelemme, kas, kuin ratkee rautapaidat, katkee hengen kahleet, aidat. Aika ei nyt auran, kynnön »Lakkaa! Lakkaa!» aik' on kylkiraudan, rynnön »Päälle hakkaa!» Iske eestä Europan, synnyinmaan ja maailman!
Tää kirja sodat, valanteot Se meiltä kaikki kieltää, Ja kuolemankinrangaistus On poikkeus Herran tieltä. Ja vaikka missä rukoilet, Se taivahassa kuullaan Nyt näät sen yksin kirkkoja Vain semmoisiksi luullaan. Tään kirjan papit kielsivät Ei nylkyrit he soisi, Ett' kansa itse totuuteen Se tunkeutua voisi!
Neitini, virkkoi hän ystävällisesti, olisin onnellinen, jos tietäisin, että tuo surupuku, jota kannatte, peittäisi sydämen, joka osaa unohtaa kaikki surulliset muistot ja elää ainoastaan iloisempia aikoja toivoen, jolloin eivät sodat ja kahakat enää voi karkoittaa punaa kauniilta poskiltanne.
Mutta *yksi* asia selveni minulle jo silloin: ihmiskunnan historiaa eivät määrää, niinkuin ennen ajateltiin, kuninkaat ja valtiomiehet, sodat ja valtioliitot, vaan ihmisälyn vähitellen tapahtuva kehitys.
Te luulette, että minä liioittelen ja leikkiä lasken, mutta totta on joka sana, on omine silmineni oppineiden kirjoista lukemaani ja omine korvineni oppineiden ja filosofien suusta, professorien, jopa piispainkin suusta kuulemaani. »Eihän ole mihinkään koko kristinuskosta», sanoi minulle itselleni muuan piispa. »Mitä se on vaikuttanut?» sanoi hän. »Onko ihmiskunta parantunut, ovatko sodat ja kärsimykset loppuneet?
Minä koetin todistaa, ett'ei kristilliset valtakunnatkaan sotia käydessään välitä vihollisen haavoitetuista sen kuin vaan kukin korjaa omansa, jos korjaa. Ja samahan se oli tässäkin. Mutta Karuliina intti, että kaikki sota ja meteli on villien ihmisten syntistä julmuutta ja että tosi kristillisyys kesyttää ihmiset ja hävittää sodat. Sellaiset ajatukset eivät minuun silloin pystyneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät