Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kovin intoisaa rakkautta Annan puolelta ei Sivelin olisi vaatinutkaan, vaan hän oli varma siitä, että sekin vähä oli pian sammuva, kun Taavi taas tuli kosijaksi, ja hän päätti siis ajoissa väistyä. Hän oli liian jalomielinen silmänräpäykseksikään toivomaan toisin käyneen Taavin asian.
"Eikös hän mennyt tohtoria hakemaan", sanoi eräs, "vaikka sille tielle jäi". "Ja hevosella hän kumminkin näkyi menevän", sanoi toinen. "Hevosella? Teidänkö hevosella?" kysyi Könnilä ravintolan isännältä. "Ei kuin Hovilaisen hevosella, joka juuri sattui olemaan valjaissa", vastasi tämä. "Ei hän tohtoria hakemaan mennyt", sanoi Sivelin" "Näkikö kukaan minne päin hän kääntyi?"
Mutta sen minä sanon sinulle, Anna, ei se sinua hyödytä että sinä semmoisessa tarkoituksessa viivytät meidän vieraitamme kyökissä muista se! Hänestä on vastusta, asetti hänet vaikka mihin", kähisi hän vielä poismennessään. Ruoan-laittaja Emma Sivelin ja piika Eva heittivät hänen jälkeensä silmäyksen, joka juuri ei ollut leppeimpiä. "Kuulkaa, Anna!" sanoi sitten edellinen.
Tähän odotan ja pyydän vastausta, toivoen siihen kohtakin tulevan tilaisuutta. Pysyn alati Teidän nöyrimpänä palvelijananne Johannes Sivelin". Joku aika takaperin olisi Lydia tästä kirjeestä suuresti ilostunut, ja arvelematta antanut myönnytyksensä, sillä tässä oli avioliitto tarjona, jota yksikään talontytär pitäjässä ei olisi voinut halveksia.
Lydia oli otettava mukaan ja näytettävä kaikessa loistossaan, kukatiesi vaikka tavattaisiin siellä sulhanen ennenkuin arvattiinkaan. Uusia vaatteita lähdettiin siis neulomaan miehissä: tähän työhön kutsuttiin myös Emma Sivelin. Mutta Anna oli vaan pahemmassa kuin pulassa niinkuin ennenkin. Tuon viimme luvussa kerrotun ikävän kohtauksen jälkeisinä päivinä hän tosin oli tyynempi.
Hän kääntyi Könnilään: "Sukkelaan nyt varkaan jälille. Minä lähden heti ajamaan, ehkä hänet tapaan. Tuletteko te nyt vai vasta jälempänä?" "Kohta kun olen pankille ja poliisille tiedon antanut". Könnilä kiirehti kaupunkiin, ja Sivelin lähti, ohjakset omassa kädessä, kiidättämään Tyynevedelle. Onnen pyörä oli kiepahtanut kertansa. Hovilan onni oli laskeutunut, ja samalla Hannulan taas kohonnut.
Kokka päästi riimuvarren irti, otti ohjakset käteensä ja hyppäsi kärryihin. Ravintolan isäntä astui etehiseen. "Minä lähden kiireimmiten apua hakemaan", huusi Kokka isännälle, ja katosi samassa portista. Hetken kuluttua lähti kaupungista kauppias Sivelin Tyynevedeltä.
Hän oli näette jo saanut tilaisuuden kysäistä Lotalta, oliko Anna ollut heillä yötä; johon Lotta oli antanut kieltävän vastauksen: hyvin pitkään aikaan hän ei ollut nähnyt Annaa, ei häntä tänne päästetty enää. "Olisikohan Anna paennut pois Hovilasta, kentiesi koko Tyynevedeltäkin", arveli Sivelin poismennessään. Tämä ajatus pahoitti häntä syvästi, mutta ainoasti Annan itsensä tähden.
"Ei, pois nyt tuon varkaan ja väärentäjän jälkeen!" virkkoi pankkiherra ja meni ulos; häntä seurasi Könnilä ja Makkonen, joka oli niinhyvin harmistunut kuin huolestunutkin melkein varmasta vahingostaan. "Ja minä matkalle", sanoi Timo. "Kyllin kauvan jo olen tullut viivytetyksi. "Ja minä Annaa tiedustelemaan, olisiko hän Emman luona", sanoi Sivelin itsekseen.
Minä olen tässä tyttäreni asiamiehenä". "Jaha", sanoi Sivelin luontevasti, "jos voin jollakin tavoin tehdä neiti Lydialle palveluksen, niin teen sen sangen kernaasti". "Lydia ei salaa mitään vanhemmiltansa, hän kun tietää että me aina hänen parastansa tarkoitamme. Hän siis näytti tuonkin kirjeen, minkä eilen hänelle lähetitte".
Päivän Sana
Muut Etsivät