Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Pappilassa eivät antaneet elonmerkkiä muut kuin Musti, joka ääni vanhuuttaan käheänä teki työtä sisunsa käskemää: otti vastaan tulijan toisella portilla ja haukkui sen pihan läpi toiselle. Menkäähän kutsumaan sisälle tuo koira, kävi rovasti sanomassa ruokasalin ovelta. Hänen äänensä oli hermostuneen vaivautunut. Kun hän tuli takaisin kansliaan, ajoi sen rappujen eteen Handolin hiukan hutikassa.
VINGLER. Aivan oikein, vaan muna tahtoo aina olla viisaampi kanaa! RUOTSILA. Mutta semmoisille miehille, kuin Lindi on, ei ole missään hyvä olla; ne eivät voi pysyä missään, heidän paha sisunsa ajaa heitä aina paikasta paikkaan, ja näin kuljeksivat he ympäri maailmata! VINGLER. Oikein, aivan oikein; ei se kelpaa! Pysy paikallasi ja elätä henkeäsi rehellisesti!
Kun Anni tämän oli kuullut, nousi hän suoraan seisoalleen ja hänen vanha kiukkuinen sisunsa heräsi taas, vähän pantisempana vaan ja enemmän kiusankiihkoisempi, ja hänen kasvonsa sävyt sanoivat: Siis on Lents ollut petollinen ja valehdellut sinulle.
Kukkelmanin mieleen vilahtivat ne herrat, jotka hän oli nähnyt Kyläsaaressa Nelman kimpussa ... ne naureskelevat rähisevät ... rentut. Hänen sisunsa rupesi kiehumaan. Hän sanoi: Missä sinä olet ollut? Täällä ... tietysti! Minä en ole saanut ruokaa ... enkä kaffea. Enkä ole voinut hakea työtä. Minä, jolla on sinusta ansvaari... Mimmi nauroi. Sakris jatkoi: Niin, minulla, minähän olen hänelle...
Sakris kuunteli syrjästä pälyen ... kuunteli, todistaisiko jokin Mimmin suusta luiskahtanut sana, että naiset olisivat tehneet yöllä jotain ... synnillistäkin. Sitä ne eivät todistaneet. Silti Sakris epäili. Hänen sisunsa alkoi ikään kuin hautoa kostoa. Kuinka oli oikein asia? Huoletta saattoi Mimmi ruveta syömään eväitä, joita nyt Nelma järjesteli pöydälle.
Eevastiinan teki mieli tiedustaa semmoista sanomaa lähemmin, mutta vielä oli hänen sisunsa liika katkera. Hän ei päässyt alkuun vaikka tahtoi. Siksi polki hän vain kiivaammin rukkiansa, kuin ei muka välittäisi asiasta mitään. Antti Juhana silloin murisi lisää: Latokin on palanut ja pojan on vienyt se sama pahahenki. Häh? pääsi nyt Eevastiinalta.
Hän istahti väliin tuolille ja nousi taas ylös; hän avasi oven ja katsahti ulos pihalle, sitten hän taas sulki oven. Hän ei saanut lepoa eikä rauhaa ja hänen sisunsa kuohui yhä enemmän. »Ei!» huusi hän viimein, »se tytönluuska ei koskaan saa minun poikaani; ennen saavat kääntää minut ylösalasin!»
»Ja sieltä tulee hieno, sen tiedän. Mutta sano, Eevi, onko omantuntosi mukaista, jos Viljoa kasvatat ylellisyyteen. Nyt hän tosin on pieni sitä ymmärtääkseen, mutta pienestä tulee pian suuri.» »Kuules Heikki», Eevi oli harmissaan ja päätti kerrankin purkaa koko sisunsa, »sitä on aivan pääsemättömissä sinun kanssasi. Omatunto, omatunto, se on sinulla joka toinen sana.
Usein nämät sanat olivatkin Annin huulilla, mutta hän ei niitä sanonut maalle, sillä aina kun hän oli ne sanomaisillaan, kuiskasi kopea sisunsa hänelle: mitä sinun tarvitsee häntä kiittää siitä, että hän tekee velvollisuutensa?
Siitä lieskahtaa hänen sisunsa oikein äkäisesti vihaamaan noita ihmis-parkoja; ne kihtaavat hänen silmäänsä kammottavilta vintiöiltä, niin, mokomin kuin pedot ja vaihdokkaat; tällöin alkaa hän tähystellä tulta ja miekkaa ja kuvitella, että sillä kurin sitä kesytetään ihmisiä. MACHIAVELLI. Te minusta näytätte kovin kiivaalta, otatte asian kovin älhyltä kannalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät