Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Taivaan puhtaus ja viattomuus asuu vuokon lumivalkeassa kukassa; sen lehdillä on kevään ensimmäinen heleä vehreys; sen tuoksu on vieno ja raikas, kuin olisi se henkäys tuon keväällä uudistuvan ja kirkastuvan luonnon povesta. Mieli täyttyy selittämättömällä armaudella sitä katsellessa. Mutta syvemmällä metsän sisässä kukkii vielä valkovuokon sisar, tuo vähän aikaisempi sinivuokko.
Ei ole kylässä tässä, Ei tämän kylän sisässä, Eipä vielä toisessana, Kuulu kolmannessakana, Sitä miestä meiän maalla, Karjalassa kaunokaista, Jonka sormukset sopisi, Rintaristi kelpoaisi, Sormihin tämän sorian, Rintahan ripiän neien; Minun on viejäni Wirossa, Saajani Savon takana, Kihlantuojani turussa, Vetäjäni Wiipurissa. Enmä huoli huitukoille.
Hänellä on tässä maillaan koko hänen rakkain maailmansa. Yksi hänen hienoimpia luonnonkuvauksiaan on »Kesäyön kirkkaus Pohjolassa». Ja siinä sattuvimpia piirteitä se paikka, jossa hän kuvaa niittyä ja niityllä yösyötössä liikkuvaa hevosta. Tuossa on niitty aitauksen sisässä ja niityllä käyskentelee hevonenkin kenties se sama.
Vihdoin vakaantui hän mielipiteissään, kun muisti äitivainajansa monta kertaa sanoneen, ett'ei tarvitse mitään pelätä; se on joutuvaa epäuskoa. Jonkun aikaa puuhattua, oli huone niin hyvässä järjestyksessä, kuin se ruumiin sisässä ollessa saattoi tullakin. Juuri kun hän oli valmiiksi kaikki saanut, kuului ääniä pihalta, jonne ei akkunasta voinut nähdä.
Jos hän kerran oli majan sisässä, ja vartijatar, kuten tavallista, makaamassa sisäänkäytävän suulla, niin oli kaikki pakenemisen toivo melkeen mahdoton, ja millä hetkellä hyvänsä voi hän saada käskyn mennä levolle. Onneksi huusi eräs sotilas tällä hetkellä vanhaa vaimoa luoksensa ja käski hänen mennä juomavettä noutamaan.
»Koetappas, saatko auki...» »Vaan jos tämä särkyy...?» »Eikä säry...» »Enhän tuota saa auki...» »Ethän sinä osaa ... anna, kun minä näytän ... näin ... paina vain peukalosi päällä tätä nappia ... koetappas nyt!...» »Ka, jo kimposi auki!... Mitä siinä sanoo tuossa sisässä?»
Kauas länteen oli laskeuva aurinko luonut tulipunaisen juovan, joka katseli tätä häviötä hetken, niinkuin vihainen silmä, ja, synkistyen yhä syvemmälle, sammui yön pimeään. "Mikä paikka tämä on?" kysyi Scrooge. "Semmoinen paikka, jossa vuorenkaivajat elävät, jotka työskentelevät maan sisässä", vastasi henki. "Mutta he tuntevat minut. Katso!"
Sitten Maija sylkäsi kolmasti sen kirveen pohjaan vaahtoisen sylkensä ja rupesi sillä painelemaaan isännän selkää kipeimmästä paikasta ja painellessaan luki: Ompelen tulisen turkin Tulisilla tutkaimilla, Palavilla panteroilla Tulisen tuvan sisässä. Sen mä päälleni pujotan, Ylitseni yllättelen.
Minä usein häpesin itseäni joutohetkinäni nähdessäni hänen uutterat kätensä niin nopeassa puuhassa milloin ulkona, milloin sisässä, milloin neulalla, milloin sukkavartaissa; hämäräaikakin käytettiin työhön. Kunakin aamupuolena luki hän sanomalehden perin pohjin alusta loppuun vakavin katsein silmälasit nenällä. Se oli velvollisuustoimi; täytyihän seurata aikaansa ja tapauksia maailmassa.
Hän hämmästyi, huomatessaan, että ovi oli auki ja hämmästyi vielä kovemmin, älyttyään Melissan siellä sisässä. Olen jo ennenkin viitannut siihen, että tämän opettajan luonteessa, niinkuin useimmissa varsin arkatuntoisissa hengissä, oli hiukan itsekkäisyyttä. Hänen vastustajansa törkeä syytös vihastutti häntä vielä pahemmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät