Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ja Herra Jumala sanoo: kirottu olet sinä, ettäs tämän teit!... Se puree ja jäytää ja syö minua ... auta, Herra Kiesus, auta! ... josta on kaikki paha maailmaan tullut ... auta armias! Voi, kun koskee ... köyhyys, kurjuus, sairaus ja synti suuri. Mitä se sanoo? kysyy joku. Sillä on käärme sisässään, näetkö, kuinka se sydämen alla pullistelee? sanoo Panun emäntä.
»Herra Jumala, mitä sinä nyt teet, Pihlajanterttu?» huusi nuorukainen tuskaisella äänellä, ottaen tytön käsivarsista ja aikoen irtautua. Mutta hän tunsi samassa noiden suuteloiden menevän kuin polttavan hyväilyn koko olemuksensa läpi niinkuin maanalainen tuli olisi äkkiä puhjennut hänen sisässään ja hukuttanut kaikki, mistä hän äsken oli iloinnut.
Viha, ääretön viha raivosi hänen sisässään; hän koki kaikin voimin saada se tukehutetuksi mutta hän ei sitä voinut. Hän hypähti äkkiä ylös. Hän mumisi jotakin, jota ei Anna, joka hämmästyksellä häntä katseli, voinut kuulla, ja läksi kiiruhusti riihestä. Oli, niinkuin jo sanoimme, eineen aika.
Mutta myös huomaamme, että pian he kieltävät oman ihanteensa, luopuvat siitä, eivät usko siihen, sillä maailma tulee kovilla, kylmillä kourillaan, puristaa heitä ja sanoo: näin sinun pitää olla, näin pitää kulkea, tuolla tavalla pitää elää. Ja he eivät silloin uskalla elää sitä omaa elämäänsä, jota sisässään kannattavat.
Hänen ympärillään oli sysimusta pimeys, hänen sisässään täydellinen tyhjyys, jossa värähteli kaiku noista juhlallisista sanoista: "Saul, Saul, miksi vainoot minua?" Hämmästyneinä katsoivat leviitat toisiaan peljäten, että Sauluksen olisi salama tappanut.
»Ja kun sinä tulet huomenna, niin sinä tulet aina», sanoivat puut. »Näkemään asti!» Olavi asteli iloisesti vihellellen kotiinsa päin. Hänestä tuntui niinkuin se mökkinsä olisi jo miltei valmiina hänen sisässään, nurkat salvettuna ja kattotuolit paikoillaan.
Enkö ole minä heille kirjoittanut ja puhunut nöyrästi ja rukoilevasti, mitä on se auttanut? Ja juuri kuin vastaukseksi siihen helähti katrillin sävel suurelta pihamaalta ja toinen pirtin puolelta. Hän hypähti pystyyn, hän oli kuulevinaan voimakkaan äänen sisässään huutavan: »Sinun täytyy se estää!» ja hän kiiruhti esiin.
Taas tuo lakastunut pikku oksa! Oliko se määrätty aina häntä muistuttamaan? Hän aikoi reväistä lehden ja siihen kirjottaa pari sanaa mutta samassa muisti, sydämessään hiukan pistosta tuntien, ettei pikku saarelainen osannut lukea. Hänen sisässään kihisi sääli ja harmi sekaisin. Minä olen liian pehmeä pikku vaikutuksia vastaan! Tottahan tyttö vaipuu uneen ... ja jollei vaivu, mitä siitä?
Sitä ei Helena ollut ensin tullut ajatelleeksikaan. Sentähden ei heihin nähden aluksi ollutkaan pääasia, että he muka suosiolla puhuivat sosialismista. Pääasia oli, että he sisässään myönsivät oman asemansa hataruuden.
Vai joku raaka, vieras mies, joka on tunkeutunut heidän tupaansa? Ja samassa hänen sisässään alkoi myllertää outo, raivoisa tunne hän ei oikein tiennyt mitä se oli, mutta tunsi kuinka se sakeni ja levisi kaikkialle. Hän kohotti päänsä ja aikoi vastata, mutta nousikin ylös, ikäänkuin joku olisi häntä kädestä vetänyt, ja alkoi astua ovellepäin. »Minne nyt?» jyrähti peräpenkiltä. »Pellolle!»
Päivän Sana
Muut Etsivät